Arkikesän realismia

Samaan aikaan kun nauroin kustannus Mäkelän kirjan oivallista nimeä;  Apua, meillä on puutarha -  samaan aikaan nousi pakastepullan pala pikkuhiljaa kurkkua ylös! Kuinka oivallinen nimi! Huudahdukseen sisältyy selkeästi riemu, mutta samalla siihen sisältyy se vasta-alkajan paniikki, johon väistämättä törmää ja se nosti tuota pakastekanelia ylöspäin. Ei tämä toinen vuosi ole yhtään sen helpompi. Nyt tietää, että jokin voi ja todennäköisesti meneekin jossain vaiheessa pieleen. Pieleen ja pieleen; senkin voi tulkita eri tavalla, mutta se on varma, että jännitys vain lisääntyy näin loppukesän ja kukoistuksen korvilla. 

Padan kukkaloistoa

Pieleen meni päivänkakkaran kohdalla, sillä sitä on tullut liikaa. Lopulta se taittuessaan ja kaatuessaan muuttuu rumaksi, joka makaa kuin puolikuollut ojassa. Samalla se vie kasvualustaa heikommilta. Näivettää. Päivänkakkara on kaunis, kun se pysyy ruoto suorana, mutta kaatuessaan ikävä. Ketoniityssä on paljohkon kakkaraa ja sen voisi varmaan niittää, mutta ketoniityssä on muitakin kasveja, joiden niitosta ei ole hajuakaan. En halua olla kirjaimellinen viikatemies, mutta sen olen päättänyt, että karsin kakkara-osioita ja "hapetan" muita kasveja. Pientä tukea luonnolle, joka yrittää tahdikkaasti hoitaa tonttia.

Uutta nurmea tulemaan

Mukava kokeilu oli heittää muutama ruohonsiemen parille paljaalle kohdalle; lähinnä riisutun aroniapensaan juurelle. Paketti lupasi nopeaa kasvua. Toinen nurmikon parannus ajatus ei ihan ole toteutunut; pohdin, täyttäisikö nurmikon ajojäte, nurmikolla olevia kuoppia, eli tulisiko nurmikko ajan kanssa tasaisemmaksi. Ei tule. Ei oikaisuja, vaan kyllä se täytyy itse taputtaa mikäli priimaa haluaa. No, ei tässä priiman päälle, mutta olisi edes suurimmat kuopat hieman tasoittuneet.

Tämän kauden viimeisen esikasvatuksen tuloksen, Jaloritarinkannuksen taimet laitoin maahan ja multiin. Yritin olla tarkka ja tehdä hyvää työtä. "Järkeilin" penkin seinän vierustalle, johon saa helposti tukea tarvittaessa, kivesin reunuksen ja laitoin mukavan multapedin. Kastelin ja siunasin vähintäänkin ajatuksella. Pyrin jopa istutuksen ajoittamaan niin, että saavat vankistua ja totutella uuteen alustaan edes hetkellisessä auringon paisteessa, ettei sade tule ja heti lyö raskaita pisaroita niskaan. Siementen kylvö esikasvatuslaatikoihin ei mennyt aivan toivotun aikaisessa vaiheessa, joten jos jotain kitumista esiintyy, niin vika löytynee sieltä. Eli tämäkin kasvi lähti maailmalle leivällä ilman rasvaa. Onnea!

Halpa harso helpottaa maissin tuloa

Jänisten ja pupujen vuoksi olemme pitäneet joidenkin kasvisten kohdalla harsoja koko ajan. Nyt mm. maissi puskee itse harson lävitse.  Harson pitäminen on ollut hyvä idea, sillä kasvu näyttää olevan melko hyvää. Harso sinänsä on luokatonta materiaalia, aivan haperoa, hajoaa käsiin. Sinänsä outoa, sillä siinä ei yhtään liikkuvaa osaa. Tarkoitan sitä, ettei halpamarketeista kannata ostaa yhtään esinettä, jossa on yksikin liikkuva osa. En uskonut harson kohdalla asian olevan näin. Nyt tiedän - se oli viimeinen halpamarket harso jonka ostin!

Esikasvatetut auringonkukat eivät edes kilpaile auringonkukan kanssa, jonka siemen on laitettu suoraa kasvupaikalle. Ainoastaan tämä kasvupaikalle istutettu auringonkukka kukkinee tänä kesänä, sen verran topakka varsi siinä on ja tarkalla silmällä katsottuna seuraava vaihe kasvussa on itse keltaisen kukan tuleminen. 

Marjapuskien notkuminen kertoo kesän taittumisesta elonkorjuun vaiheeseen. Viimeisiä viime kauden kiisseleitä syödään parasta aikaa ja on hetki käsillä, jolloin pakkanen pakataan uusilla marjoilla. Tälle syksylle lienee tiedossa mehutalkoot. Omenoita tulee vain muutama, sen verran että huomaa puun olevan omenapuu. Harmi, sillä nyt olisi ollut omenoille käyttöä.Perunat antavat vielä odotuttaa. Ei haittaa, kauppiaan hoitamat kesäperunat ovat vielä vallan maukkaita! Näillä eväillä katse tulevassa!

Kiven pudotus

Nyt meni sipulin varret

Eilen vietettiin vartin aitatalkoita. Pakon edessä on suojeltava loppuja vihanneksia ja muita herkkuja. Mitä herkkuja, kun herneetkin on mennyt pupujen poskeen. Lisäksi ruokavalio on täydentynyt mm. sipuleilla. Oma logiikka ei pysy kärryillä, kun mietin miksei vieressä ollut salaatti ole kelvannut, mutta sipulinvarret on rouskutettu liki maanmyötäisesti!? Outoja otuksia. No, jokatapauksessa laitoimme hennon aitauksen; tolpan, naruviritys ja "takuuvarmat" folioräipäleet. Mikäli tuhot jatkuvat, olemme pakotettuja jatkamaan aitaamista tiiviimillä materiaaleilla. Toisaalta symmetrinen aitaus ei loppujen lopuksi ollut hassumpi.

Toisenlaista aitausta aloittelin tervaamalla tolpan jalan, joka on lähtölaukaus pienelle risuaidalle, jota alan kohta pakertamaan. Aidasta olisi tarkoitus tulla sellainen jossa on tyhjää keskellä ja jonka voi täyttää risuilla ja haravointijätteellä. Taas niitä pieniä projekteja, jotka myöhäistävät unensaantia kun on asian kanssa niin tohkeissaan, että siltä istumalta pitäisi päästä laittamaan.

Hetki sitten kuulin kuinka sukulaisvieraat olivat, no jos eivät ihan tykästyneet, niin ainakin hyväksyneet puutarhan ulkonäön. "On teillä paljon kukkia". Itse näkee asian toisin. Toisaalta kuitenkin kun tarkemmin ajattelee, niin nyt on otettu käyttöön "ei niinkään kukkapenkkimäiset" istutuspaikat. Savolaissukulaiselta mielenkiintoinen huomio, sillä siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Tarkoitus ei ole tunkea tonttia täyteen jos jonkinnäköistä kukkaa, vaan pitää tontti hillittynä, jossa aurinko kylpee vaivatta ja happi kulkee. Tarkoitus ei ole keräillä kukkia. Puutarhurointi menee helposti psykoottiseksi ja siihen tulee kasvatuskierre joka on vaikea saada loppumaan. Aivan kuten hamstraaminen, peliriippuvuus, Muumi mukien keräily jne... Onko menty jo rajan ylitse vai oliko se kaupungissa asuvan liian hätäinen huomio? Sitä voi pohtia, kun samalla istahtaa viimevuotisista marjoista tehdyllä torttukahvilla. 

Väriloistoa

Olo on hyvä ja paremmaksi se tuli tänään päivällä kun katselin TV 1:n puolelta Puutarhaunelmia tv-sarjaa, jossa haastateltiin Vihtiläistä keramiikkataitelijaa Liisa Neuvoa. Siinä hän summasi omia kokemuksia puutarhanhoidosta, jotka olivat hyvin pitkälti saman tyylisiä kuin oma pari vuotinen viherpeukalo-ura. Loppuun hän tiivisti, kuinka kaikki on ollut täynnä kärsimystä, tragediaa ja menetyksiä. Tuolla unohtumattomalla lausahduksella hän pudotti suuren kiven harteilta! Onko muillakin ollut juuri näin!? Takaisku toisensa jälkeen ruohonjuuresta nousee vihreä nokka ja ottaa askeleen jälleen eteenpäin. Ehkä jonain päivänä vielä tuokin kukka kukkii...Usko ei horju. Palkintona siitä, Liisa Neuvo on saanut mieleisensä pihan, joka hänen sanojensa mukaan kiiltokuvamainen. Se on kauniisti havaittu. Pihaan on vaikea saada juuri tuollaista haurautta, joka samalla on kaunis ja nostalginen. 

Kruunun lailla keltasauramo välkehtii auringossa

Näihin liki liikuttuneisiin loppukaneetteihin on hyvä laittaa tämän kertainen työkalupakki kiinni. Muistetaan pitää myös työkavereista huolta eli työkaluista - ei hukata niitä, ei jätetä yksin, muistetaan pestä välillä ja käyttää niitä. Pitkää ikää talikolle ja muille vitkuttimille!  

Sanojen takaisinvetoa

Pupun tekosia

Niin. Nyt se kani luppakorva tempun teki ja järsi kukan varret sileämmäksi kuin 70-luvun ruohonleikkuri nurmikolla. Jep jep, taannoin kerroin kuinka sen ei niin väliä mitä nämä kani-puput järsivät, mutta nyt hieman hiiltyi paidan hiha. Ei kukkiin saa noin kovalla kädellä koskea! Tasanteelta oli vedetty yhtä sortamenttiä kaikki varret napaan, mutta onneksi muut oli jätetty rauhaan. Nyt tasanne on "miinoitettu" eli laitoin naruaidan, johon tuhrasin folioräipäleet muka pelottelemaan pupuja. Tuhoja oli tehty myös kasvimaalla ja mm. lantut olivat kelvanneet oikein hyvin. Menkää naapuriin, ovat olleet maisemissa pidempään! Ja pupujahan ne oli, sillä papanat oli jätetty todistusaineistoksi.

Folioaita pitää toivottavasti pitkäkorvat loitolla

Nurmen kasvu on taas selkeästi rauhoittunut, mutta toki ajettava se välillä on. Sen tekee mielellään, sillä edelleen tulos lämmittää sydäntä ja mieltä sen verran paljon. Jopa perunapeltomainen nurmialuekin näyttää ajon jälkeen vastalasketulta asvaltilta! Pehmeä hyvä alusta.

Kärhö kurkottaa ylöspäin

Kärhöä on ollut mukava seurata, kuinka se etenee vanhassa kuivuneessa katajassa. Maltillisella liikkeellä se kiemurtelee ja etsii reittiä ylöspäin. Sitä vastoin krassit ovat jääneet liki lähtötelineisiin. Samoin on käynyt esikasvatetuille auringonkukille. Siemenistä laitetut auringonkukat ovat asteen paremmalla tuulella ja niiden varret ovat melko topakat. Keleistä kiinni tekevätkö kukkasetkin... Epäilen.

Tontti on asteen laadukkaampi; tarkoittaa sitä, että se vastaa lähemmin niitä odotuksia, joita on uskaltanut toivoa. Homma etenee. Loppua tälle "hommalle" ei ole määritelty, mutta lienee silloin kun saa istua tuolissa ja napsutella varpaita. Tänään hieman jo harjoittelin kun istuin saunan rappusilla vilvoittelemassa ja popsin tuoreita metsämansikoita vierestä. Mielikuva hienompi, mitä todellisuus, mutta mukavaahan se oli. Vasta-ajettu nurmi hiveli silmiä ja mehiläiset pörrässivät. Jokunen pieni perhonenkin saattoi lehahdella. Västäräkki etsi sattumia ruohonrippeistä. Oli aikaa siintää katsetta sinne tänne ja katse löysi asioita. Näin se menee. Kotiin napsasin tuoretta tilliä. 

Kedon outolintu

Kesän toinen kolmannes on täynnä - huomenna. Alkaa viimeinen komannes eli kauden korjaus. Sadonkorjuuta ja kaikkea mitä muuta on saatu aikaan; mitä luonto on saanut aikaan. Mahdollisesti lämpenevät kelit voivat vielä kiillottaa puutarhahattua sen verran, että jäädään roimasti plussalle tästä kaudesta. Mikäli kesä jatkuu koleana, jäänee luuta hieman käteen. Ei mahda. Ei aina voi voittaa. Vielä on kuitenkin asioita, jotka voi lukea uudisraivauksen listalle. Kohta siihen ei enää voi turvautua.  

  

Lämpö herätteli

Ketoneilikka aloittelee kukintaa

Heti kun saatiin hieman lämpöisempiä ajanjaksoja alkoi tapahtumaan! Silmin nähden ja korvakuulolla kasvit ja eläimet riekkuivat iloisesti sinne tänne.

 Ketoneilikka piti kukkansa visusti piilossa, mutta kun hieman lämmitti ilmaa ja höpötteli mukavia alkoi pieniä punaisia kukkia avautumaan vähintäänkin joka toiseen varteen ja lopulta koko kasvue oli pää punaisena. Hieman samaa pataa porisi keltasauramo, joka palkitsi katsojansa lämpöisellä kelillä kauniin keltaisella, mutta hennolla kukalla.

Sinirinta laivue lähtövalmis

Ja kolmas menestystarina vielä perään eli pensasjasmike teki myös avaamistempun ilmojen lämmettyä. Edellispäivänä oli vielä nuppua, mutta lämpö laukaisi kukinnon ja sitä myöten toistaiseksi vielä hennon tuoksun. Pensasjasmike lienee varmentanut sen, että se ylipäätään on lähtenyt kasvupaikalla viihtymään. Hieno juttu! 

Linnunpöntössä oli myös kuhinaa kun sinirinta emo sai tehdä ruuanhaku retkiä pienten päiden piipittäessä nälkäänsä. Emon lähdettyä pöntöstä tuli reikään saman tien naama zirputtamaan; liekö ollut nälkä sittenkään vai halu lähteä kokeilemaan uusia siipiä, sillä pönttö oli hiljentynyt kahden pvän päästä. Toivottavasti laivue saatiin hyvin matkaan. Onnea elämään!

Komea kujenmiekka

Taannoin kun parjasin kurjenmiekkaa, kuinka se on varsinkin vasta nuppuvaiheessa kaunis, niin sekin leväytti korean kukinnon ilta-aurinkoa vasten ja sai perumaan kaupunkilaistollon puheet. Paljon hienoja värejä, monimutkaisessa asetelmassa. Jopa ikänäön vaivaamakin se näkee!

Päivänkakkaraa on tullut runsaasti, jopa hieman liikaa. Kakkaraa on kahta koulukuntaa; niitä jotka pysyvät pystyssä ja niitä jotka eivät. Osa on kurjasti laonnut maan myötäisesti. Laoenneet sijaitsevat eri penkissä eli olisiko jonkun kurkoitustaistelun tuoksinnassa kasvaneet sen verran kieroon, eikä varsi sitten kestä koko kukan painoa. Päivänkakkaran kukka on muuten yksinkertaisen tyylikäs, särmikäs.

Leppäkertun päiväkeinu

Siinä kun samalla konttaili, ihmetteli ja kuvaili kasveja, sai huomata että leppäkerttuja oli ilahduttavan runsaasti liikkeellä. Pörriäinen mikä pörriäinen - eikös se ole hyvä juttu vai narskutteleeko ne joitain lanttuja tai porkkanoita. Joitakin vuosia kavereiden kanssa ihmeteltiin oikein porukalla ja tekstiviestein, kun leppäkerttuja ei ollut näkynyt ollenkaan. Nyt on siis toisin. Siinä se taiteili heinän korren varrella ja keinui jonkin tovin. 

Malttamattomuus katkesi siihen kun luin viime vuoden päiväkirjasta, että kehäkukat tekevät tuloaan. Niin ne tekevät nytkin, mutta ovat kyllä viime vuotta aiemmin liikkeellä, mutta kukintaa saa kuitenkin vielä odottaa. No, naapurin puolella on varmaan jo kehäkukat lakastuneet, mutta ei tässä naapurin tontteja muutenkaan katsella. Oma maa mustikka ja jo uutisissakin sanottiin että mustikkasato on tänä vuonna hyvä, joten ei niiden kukkien ja muiden juttujen kanssa ole mitään hätää. Kaikki aikanaan. Vielä kun kaikkialla tapahtuu selkeää editymistä koko ajan.

Kesäilta

Viimeisimpänä tälle pyrähdysetapille ehti vielä tulikellukka, joka ilahdutti kauniin oranssilla kukalla. Istutuspaikkakin lienee onnistunut, kun näin nopeasti köyhässä maassa innostui kukkia näyttämään. Perinnepiha.fi tietää infota, että lyhyttä kukinta-aikaa voi pidentää nyppimällä kuihtuvia kukkia pois ja että kasvia lisätään jakamalla kukinnan jälkeen tai sitten siemenistä kevään koittaessa. Kiitos tiedoista!

Vielä kun jaksaisi ja muistaisi hieman onkia tietoja jo istutetuista kasveista hyvissä ajoin, ennenkuin alkaa tapahtumaan asioita joita pitää ottaa eri kasvien kohdilla huomioon. Tellukasta kuivat pois, ruusukaalia pätkitään jne... Sadepäivien iloja vai stressiloman syy? Hyvä että tapahtumia riittää, ettei viherpiipero ehdi sammaloitua! Näillä jaksaa taas porskuttaa seuraavaan kukintaan. Kukahan seuraavaksi!?

Mieli lämpeää

Kurjenkiekka

Tontin ympärys on vajaan parin vuoden aikana kokenut suuria muutoksia; metsää on kaatunut reunoilta runsaasti ja valoa tulvii tontille niin paljon että portista vuotaa. Samoin "uudisraivaajien" saapuminen kaatamaan putket ja muut rikkapätkät on avannut maaperää. Viime kesänä kasvusto taisi pelkästään totutella ja toipua uudesta tilasta, mutta tälle kesälle on tullut ainankin yksi uusi vanha tuttavuus. Tuntematon viherpehko joka maasta nousi ja kasvoi osoittautui kurjenmiekaksi. Mukava yllätys! Viime kesänä ei mitään havaintoa ja nyt ponnisti kukintaan asti. Todella kaunis, varsinkin ennen kuin napsauttaa kukkansa esiin. Nimensä veroinen.

Kasvimaa on herännyt ryminällä tämän kauden rettelöihin. Suurin piirtein kaikki mitä laitettiin tulee jossain suhteessa. Ainoa hieman nikehtyen liikkeelle lähtenyt on ruusukaali, josta muutama taimi on kuivahtanut. Retiisi on viittä vaille valmis, pinaattia saa poimia pikkuhiljaa, kuin myös salaattia voi alkaa napsia. Ruohosipulin alut saatiin naapurilta ja sitä onkin rapsittu leivän päälle jo jokin tovi. Nam.

Pinaatti

PINAATTI

Pinaatti on tullut tanaksi ja on kauniin syvän vihreäksi. Lehdet ovat suu tuntumassa rapsakoita. Alussa maku on pehmeä, mutta loppua kohden pinaattisuus tulee esille. Jälkimaku on hernehtävä ja täydellinen. Maussa loistaa kasvin vihreys ja herkullisuus. Pinaatti on raakana erittäin ruokaisan oloista - vihreä perunalastu. Kaikin puolin puhtaan oloinen!

Ruohosipuli

RUOHOSIPULI

Ruohosipuli on parhaimmillaan parin millin paksuisena. Maku on hento, mutta selkeän sipulinen. Suu ei jää tunkkaiseksi vaan koko koreutta edustaa puhtaus. Leivän päälle pilkottuna herkullista.

Tukea omille istutuksille tuli kukkatalolla käynnillä, kun siellä sai huomata ettei maissit, avomaankurkut tai jotkut kukkaset sen kummemmin olleet kasvaneet valvotuissa oloissakaan. Se lämmitti mieltä ja epätietoisuuden peikko pyllähti olkapäältä vähintään lanteille asti. Samalla reissulla kyytiin napattiin muutama laventelikasvi, sillä kedossa sattuu olemaan juuri sen verran kuiva pläntti ilman kasvustoa. Lisäksi kasvin pitäisi olla mainio perhoskasvi. Mukaan tuli myös muutama kevätvuohenjuuri, sillä ne varastivat tänä keväänä sydämen kukkiessa siellä täällä pihoissa kauniin keltaisina jo aikaisessa vaiheessa. Syysleimua otettiin sen vuoksi, että kukinta on luvattu aina kuukausille 8 ja 9. Siis väriä ja iloa loppukesään. Taisi olla myös melko edulliset - halvalla sai.

Kovan kritiikin jättipalsami jatkaa siellä täällä kasvamista, mutta erittäin heikoin tuloksin. Se on saatu kuriin. Muutama hento alku löytyy vielä paikoin. Puolesta puhujat pitävät sitä loistavana mehiläisten kasvina ja vastustajat pelkäävät sen valtaavan tiloja ja syrjäyttävän muut kasvit. Kuulumme jälkimmäisiin. Emme halua että yksi kasvi hallitsee seutua. 

Hiljaisella toiveella on kaikki rahat pantu ensi kevääseen ja kesään. Siinä lepää toivo, että viimeisetkin siemenistä kasvatetut ovat saaneet sen verran vankkuutta että jaksavat kukkia. Ei tässä mitään ilotulitusta ole luvassa, mutta edes sen verran että näkisi mihin ja kuinka penkit alkavat lopulta muotoutumaan. Nyt joutuu pähkäilemään ja miettimään mikä kasvi on rikka ja missä kohtaa, kun kasvu on hidasta? Vaikea hoitaa penkkejä. Muodot ovat täysin hakusessa. Sen vuoksi olemme joutuneet hieman oikomaan ja hankkimaan jotain kaupan kautta kasvatettuna. Ei siinä mitään, mutta lopullinen summa nousee kokoajan. Paniikkinappulaa ei ole painettu, mutta ehkä siihen on vahingossa huomaamatta horjahdettu. Paras siis pysyä jonkin aikaa vielä viltillä ja nauttia mainosta kahvista lämpöisestä pullasta. 

Lipputanko

Kuusen latva
tontilla

Kun tontti loppukesästä 2013 ostettiin oli pihaan jäänyt katkennut n. kuuden metrin mittainen kuusenlatva. Se oli juuri sen verran suora, että siitä saattoi nikkaroida lipputangon. Tanko oli tarkoitus saada jo vuoden 2014 kesään, mutta kummasti se jäi lepäämään katoksen alle. Tämä kesä ja kausi on käynnistynyt ajankäytön vuoksi enemmän projektiluonteisesti ja "aikataulun" kärkipäässä oli lipputangon saaminen juhannukseksi. Ja se onnistui! Nyt pihan paraatipaikalla on hieno valkonen keppi hopeahkon häikäisevällä nupilla.

Aikaisin keväällä sain rungon karsittua ja pidettyä sateilta suojassa. Kuivuttuaan kunnolla ranka repeili ja sitä piti paikkailla. Paikkailut tehtiin mitä tarvis oli. Hieman hiomista ja veistelyä ja vanhoilla työkaluilla kikkailua. Maalikaupasta pohjamaali ja päälle puhdasta valkoista. Se oli yllätys, että lipputangon värille ei ole määritelty mitään tiettyä väriä - siis tangon ei tarvitse olla valkoinen!? 

(maalaa ja kts. http://www.kysy.fi/kysymys/onko-lipputangon-vari-maaritetty-jossakin)

Kuivaa puuta

Valkoinen lipputanko oli  kuitenkin itsestäänselvyys. Valkoinen on juhlava ja samalla puhdas kuin suomalainen luonto. Se sopii hienosti siniristilipun tueksi. Tunnen rinnassa pientä ylpeyttä tangon kotikutoisuudesta. Siinä on jotain Tuntematonta sotilasta ja vaarini käsityöperinnettä. Kirjoitin aiemmin, että lipputanko taitaa olla jokin miesten juttu. Ei se sitä pelkästään ole. Kyllä se ylittää pelkän miehisyyden rajat. Jo pelkkä puhdas tanko on pihassa kaunis ja se olikin pienoinen yllätys. Lipputanko tuo hienon kiintopisteen. Tangon sijaintikin tuppaa olemaan pihan yhdellä tärkeimmistä paikoista.  

Pihalla oli entisen tangon betoni-jalusta jäljellä ja talosta löytyi lippukin, mutta lippu oli tähän tankoon liian suuri. Uusi lippu piti siis ostaa. Etsin lippua viiden metrin tankoon, mutta tutuimmat rauta- ja sekakaupat eivät niin pieniä lippuja myyneet. Käynti Helsingin Lipputehtaan kotisivuilla auttoi. Sieltä löytyi Suomen liput alkaen neli metrisiin tankoihin; tilasin lipun viiden metrin tankoon, reilu 22 euroa ja lippu tuli sopivasti ennen juhannusta. 

Jotain suurta oli ilmassa - juhannus ja uusi lipputanko ja sen päälle puhdas kaivovesi. Olin täpinöissä ja hieman häkeltynyt. Suuri vesieste oli ylitetty ja rinta rottingilla sai jatkaa matkaa, jonka pituutta kukaan ei ole kertonut. Tai esteiden laatua. 

Juhannus

Pienen narutakeltelun jälkeen saatiin hilattua pienen pieni Suomen lippu tangon kärkeen ja näin kakkuun oli saatu mansikka koriste. Herkkä hetki ilman kyyneleitä. Kaunis pieni tanko, pienellä lipulla. Ylpeä isukki.

Tangon valmistuminen on vienyt tietysti aikaa ja osittain energiaa. No, energiat ja ajat siirtyvät seuraavaan projektiin, joka lienee pihavaraston lattian laitto tai varaston seinustalle pienen pesupaikan teko. Siinä ohessa tietysti hoidetaan kasvimaata ja puutarhaa. 

Puutarhan puolella on kehkeytymässä seuraava pidempi projekti, kun juhannuksen jälkeen "terve raivo" on kasvanut rönsyleinikkiä kohtaan. Pikku hiljaa olen päättänyt ryhtyä sotaan ja päättänyt kohdata vastustajan manuaalisesti nyppimällä yksi toisensa jälkeen. Tietäne etukäteen lopputuloksen, mutta olen päättänyt ottaa muutaman erävoiton ennen loppuvihellystä! Uudisraivaaja on jälleen herännyt. Intoa taisteluun on tullut hyvän tuloksen saaneesta jättipalsami -taistelusta, sillä tänä kesänä jättipalsami havainnot ovat jääneet parinkymmenen luokkaan. Nekin havainnot ovat pieniä, nihkeästi kasvaneita palsamin raakileita. Viime kesänä teimme hyvää jälkeä ja se näkyy! 

Juuri TV-uutisissa kerrottiin, että sato on pari viikkoa myöhässä. Niin näkyy. Harsojen alle ei viime päivinä ole edes uskaltanut kurkistaa. Ainoa hyvä puoli hankalasta alkukesästä on se, että mahdollista epäonnistunutta satoa voi perustella huonoilla keleillä. Mutta harmittaahan se, mikäli sato jää edes osittain saamatta. 

Vesi selvä-juhannus!

Kedon hentoa loistoa

Kesän ensimmäinen kolmannes on takana; alkaa toinen, mutta sitäkin lyhyempi kolmannes. sen kesto on n. kaksi-kolme viikkoa. Oma taulukko, juhannuksena keksitty. Juhannuksena oli aikaa; keksiä taulukoita, tehdä vihtaa, pitää sadetta ja sateen lomassa grillata. Aikaa oli myös katsella puutarhaa, istuttaa viimeiset hätäiset ja kitkeä rönsyleinikkiä. Rönsyleinikki, kuin väärä näyttelijävalinta muuten niin hyvään elokuvaan. 

Rönsyleinikki valtaa, niinhän se tekee. Se tekee valtauksen rönsyjen avulla. Haastava rikkakasvi, jota on vaikea kitkeämällä saada hävitettyä. Toistaiseksi ei haittaa ja kitkeminenkin on tällä erää vielä mukavaa. Mutta viheliäinen se on, kun se istuu kukkien aivan juuren viereen. Siinä on haastetta saada paakku juuria myöten pois. Boheemi tapa suhtautua rikkakasveihin kolahtanee jossain vaiheessa nilkkaan. Näillä mennään, sanoi kukkaislapsi.

Puna-ailakki

Kedon tekohengitykseksi kaivoimme n. ämpärillisen rönsyleinikkiä ja vielä jäi äyskärin verran. Ja nyt puhutaan vain niistä, joissa keltainen kukka kurkkii niin, että yöllä tulee uniin. Keto hengittää suht kivasti. Mm. puna-ailakki ja päivänkakkara ovat saaneet jalansijan ja muut ovat ottamassa vauhtia. ei vielä sellainen keto, joka mielikuvissa oli, mutta jo pari kukkaa värikkäämpi kuin vuosi sitten! Ja pinnan alla muhii. Seos pussin kyljestä täytyy tarkistaa mitä kaikkea sieltä oli odotettavissa ja sitten googlata kuvat, jotta tunnistaa kasvin kun se esiin tulee. 

Piha on siemennetty keltanokan näkökulmasta täyteen ja samalla on tehty virhe kun ei ole alusta asti laittanut ylös mihin mitäkin on mennyt! Paha virhe! Dementikkojen puutarha tulee olemaan yllätyksiä täynnä. Ja jos muistaa ylipäätään johonkin jotain istuttaneen, niin ei muista kasvin nimeä. Tänä kesänä malttamattomuus on kukkinut ja hieman on oiottu hankkimalla valmiiksi kasvatettuja kasveja. Pakko lipaista jäätelöä, ettei se sula. Muutama penkki on aidattu ja liputettu ja jotain on myös tulossa, mutta ensi kesään menee. Joten puutarhan "avajaisia" voinee odottaa vuoteen 20...?

Juhannus oli siis vesi selvä. Tarkoittaa sitä, että Vesikaivohuolto Vipe teki ripeää työtä yhdessä Lahden laboratorion kanssa ja järjesti puhtaan veden juhannukseksi! Juhannusaaton alla tuli postitse lausunto, josta selvisi että talousvesi on käyttökelpoista. Nam! Ja kuin toiveesta, juhannuksen sateet täyttivät myös räystään alla olevat vesitynnyrit.

Kasvimaan vihreyttä

Edellä haikailin puutarhan avajaisia. Koskahan niitä ihan oikeasti? Saarekkeella on homma lähtenyt hienosti käyntiin, mutta kukintaa lienee tällä kaudella turha odottaa. Ajoissa istutettu, hyvät olosuhteet jne... Kestääkö kukalla oikeasti noin kauan tulla täyteen mittaan ja kukkaan? Parin viikon päästä olisi ensimmäisten aika loistaa. Keltasauramon kukinta kesä-syyskuussa, samoin tarhakohokin. Keltasauramo saattaa tulla, sillä se näyttää jo melko vahvalta, mutta kohokkia en usko vielä näkeväni. Puna-ailakki tuli ketoon vasta toisena kesänä, joten saarekekin saa sen vasta vuonna 2016? Katkeron kukinta pitäisi olla vasta heinä-elokuussa. Meneekö ihan oikeasti ensi kesään? Tänä kesänä hieman juurrutellaan, ensi kesänä kurkitaan ja vuonna 2017 ollaan ajoissa asennossa. Vai?

Raparperia on syöty kymmenkunta kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nytkin on kiisseli jäähtymässä. Vähällä ja nopeasti saa herkkua. Ja niin helppo valmistaa! Jokainen osaa. Kasvimaa on onneksi suotuisampi, kuin kukkapuoli. Perusjutut, perunat, salaatit, porkkanat jne.. tulevat normaalisti. Kaikki hyvät herkut. Ensikertalainen pinaatti on hetken päästä patavalmis. 

Voikukan hötöä

Vähissä ja pienet ovat ilonaiheet, mutta näillä resursseilla kelpaavat. Pikkuhiljaa on tänä kesänä oppinut mitoittamaan puutarhan työn ja huvin määrän ja osaa ajatella jo menomatkalla puutarhassa tapahtuvien seikkailujen mittakaavaa. Alkukesä oli haastavaa, mutta luonto palkitsee pikkuhiljaa. Se ottaa vaibihkaa sinut syliinsä ja kuiskaa että kaikki on ok. Hyvin hoidettu, tässä pientä palkintoa. Olemme siis siirtymässä kohti herkullisia aikoja! Kitkemistä ja herkuttelua, voisiko paremmin mennä!