Suuri päivä!
Kylvin Maatiainen ry:ltä tilaamani (www.maatiainen.fi) ketosiemenet ja laittelin astuin- ja katseenkiinnityskiviä. Sen verran olin pohjatyötä tehnyt, että olin hakenut valmiiksi hiekkaa, siemenien heittoa varten. Aluksi olin hieman skeptinen, että pitääkö sitä hiekkaa olla, mutta kun ensimmäisen siemenpussin avasin, niin homma valkeni. Voi ketokukka, kuinka pientä piiperrystä siellä pussissa oikein on!? Jossain pussissa kyljessä luki, että pitäisi istuttaa. Juu, niin varmaan; yritäppä istuttaa siementä, joka hukkuu sormenpäähän. Laitoin puoli kuuppaa hienoa hiekkaa ämpärin pohjalle ja siemenet perään. Hieman hämmennystä ja hiekanpyöritystä, kasa kouraan ja hiekkaseos ketoon. Siinä sitten heittelin jotain; ainankin hiekkaa. Tasaista jälkeä pyrin tekemään; nurmikaunokki, keltavaleunikko, keltasauramo, silkkiunikko ja kulttuuriketoseos. Siinä siemenet, joilla tähän leikkiin lähdin. Niittykukkaseosta oli pari pussia, mutta sen heitin sivummalle pienempään ja tällä erää vähäpätöisempään paikkaan. Ei niin saisi sanoa, mutta lempilapsi on tämä muokatumpi. Periaatteessa kulttuuriketoseos olisi saattanut jo itsessään riittää, mutta kokeilunhaluisena halusin törsätä. Halusin myös tuplata tai triplata onnistumisen eli eiköhän joku noista nouse aikanaan. Näin ensikertalaisena onni ja toivo tuntuvat sisaruksilta.
Olipa orpo olo sen jälkeen kun kaiken oli kylvänyt. Yrittäkää pärjätä! Nähdään joskus! Toivottavasti. Osa siemenistä toki oli ihan "oikean" kokoisia, mutta orpoa oloa lisäsi vielä se, että päivän mittaan punarinta pomppi kedolla noukkien jotain. Kävin kurkkimassa maan pintaa, mutta en minä ainankaan nähnyt siemeniä paljaalla silmällä. Sitä vastoin muurahaisia meni siellä täällä. Myöhemmin katsoin lintukirjasta, että punarinnan ravintoon kuuluu hyönteiset, toukat, hedelmät, siemenet, kastemadot ja mielessäni lisäsin muurahaiset. Ei kai se siemeniä...?
Sen mitä olen ehtinyt tällä kotipuutarhuriuralla myllätä pihalla, olen jostain syystä tykästynyt kaivamaan kiviä esiin. Isompia ja pienempiä kiviä on sitten riittänyt joka lähtöön. Kedon lävitse vein astuinkivet, jotta pääsee keskelle istuskelemaan isolle tasaiselle kivelle. Sen kaivoin parin metrin päästä ja siihen jaksoin sen pyörittää. Isot kivet toimivat mukavasti katseenvangitsijoina. Kuka käyttää mitäkin tonttua, itse olen tykästynyt luonnollisempaan elementtiin. Esimerkiksi betonilaattoja ei tule, vaikka kuinka olisivat käytännöllisiä. Kukkapenkkiä olen rajannut pienemmillä kivillä ja kiva tuli. Vielä jäi säästöön liuta kiviä, joille varmasti löytyy käyttökohteita, kunhan pitää mielessä, että liika on liikaa. Kivipuutarha on muiden heiniä, vaikka siitä ei tässä olekaan kyse.
Valkovuokko on siitä hauska kasvi, että sitä on mukava seurata, missä kaikkialla pihapiirissä se kasvaa. Tällä tontilla valkovuokkoa ei paljon ole, mutta muutamia siellä täällä. Mukavasti yksi keskittymä on hieman nousevassa maassa, joka jakaa tontin metsäisemmäksi maaksi. Tänä vuonna valkovuokko on tuntunut olevan ajallaan äitienpäivään nähden ja näin siitä on riittänyt vaivihkaa iloa pidemmäksi aikaa. Valkovuokko on yksi luonnon tuntiviisareista.
Lähde: Valitu Palat: Lintukirja (1995)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti