 |
| Alppiruusu |
Juhannus oli yksi välietapeista jota odotin. Suomen lipun oli määrä liehua itsetehdyssä tangossa, mutta haaveeksi jäi. Ajankäyttö on ollut rajallista ja sen vuoksi jotkin asiat ovat saaneet yksinkertaisesti odottaa. Juhannus oli pyhitetty rentoutumiselle; saunomista ja grillaamista kelien mukaan eli multasormi sai levätä. Hiilien hehkua odotellessa ei kuitenkaan voinut välttää pihan tarkastelua. Nyt kun alppiruusu on lopettanut kesän kukinnan, on suurin piirtein vailla kukkaloistoa. Miltei kaikki kukkapuolella tuntuu olevan pysähdyksissä. Syytän vallitsevaa säätä. Koleaa, kylmää. Aurinko paistaa ja lämmittää vain nimellisesti. Masentaa. Auringonkukkiin on yksi kerros tullut lisää, mutta kakkaroissa ei ole tapahtunut mitään. Suut supussa jöpöttävät tantereella. Mykkäkoulua.
 |
| Hyvin viihtyvät perunat |
 |
| Porkkanasatoa |
Onneksi marjat, omenat, perunat ja nyt porkkanat näyttävät viihtyvän mainiosti. Samoin herne nousee, eli kohta sinne veistelemään tukikeppejä. Se onkin uusi juttu se. Moisia tukikeppejä en ole aiemmin tehnyt. Tuskinpa se kuitenkaan rakettitiedettä on? Retiisejä odottelin juhannusleipien päälle, mutta niidenkin kasvu nikehtyi viime metreillä. Samoin salaatti; juuri sen verran, ettei vielä raaskinut nyhtää. Antaa hetken kasvaa.
Nyt saa uudella tapaa kokea sen kuinka tärkeää vallitsevat säätilat ovat kasveille, kukille jne... Samoin ihmisille. Lapissa vaelluksella on saanut konkreettisesti kokea voimattomuuden luontoa vastaan. Tiettyyn pisteeseen asti voi säätilaa vastaan "taistella", mutta totuus kuitenkin on selkeä. Olen optimistinen ja luotan ilman lämpenemiseen ja siihen, että kasvu jatkuu. Luotan...no hyvä on - toivon, että loppukesästä tulee palkinto, johon voi olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti