Auringonkukka heittelee kypärää

Auringonkukka kypärä päässä

Voih. Kesäpäivänhatun koulimispäivä meni jo. Ei ole ehtinyt tai ei ole ollut sopivaa tilaa mihin koulia. Viljelyspinta-alat ovat armotta liian pienet ja kun "piti" saada tuo auringonkukkakin tuohon tulemaan. Totta kai. 

No, koulimiset ovat pari päivää jäljessä ja sen ne kestävät oikein hyvin. Taidan venyttää vielä jonkin tovin. Auringonkukka tuli kypärä päässä esiin vajaassa viikossa. Sama maahan istutettuna kesti periaatteessa koko kesän. Auringonkukkaa onkin ollut mukava seurata, sillä niin herkästi se reagoi aamun valoon ja veden saantiin. Ryhti oikenee silmin havaittavasti. Silmin havaittavissa oli myös se hetki, kun katsoin kuvausmielessä auringonkukan taimea, jolla oli kypärä eli siemenkota päässä. Tiesin sen kohta sillään sylkäisevän sen silmiltä pois. Katsoin tätä kypäräpäistä taimenta kameran linssin lävitse ja samalla se potkaisi kodan pois! Lähellä oli hieno kuva! Harmitti! Tapaus merkittäköön pöytäkirjaan viherpeukalouran suurimpana epäonnen hetkenä, mutta samalla aivan suuremmoisena kokemuksena!

Ujot sinivuokot

Hieman samansuuntaista heittelyä oli tämän päivän mökillä käynnissä. Ilma oli edelleen kolea ja kiukuttava tuuli puhalsi suojaamattomasti kokemattoman puutarhurin takinliepeestä. Mutta mukava oli möyriä pihalla ja tutkia maanpintaa. Viime vuonna istutetut keltavuokot olivat saaneet kaverikseen vierelle vielä ujoja sinivuokkoja! Keltavuokoista ei vielä ollut näköhavaintoa. Tulevaa hallayötä uhmaten istutimme vielä kolmanneksi pyöräksi arovuokkoja. Tapelkoon vuokot sulassa sovussa. 

Sipulikukat olivat hyvällä prosentilla tulleet esille, eikä hyväsydämiseksi osoittautunut myyräkään ole niitä vielä popsinut. Linnuston puolesta oli myös kovin hiljaista. Pöntöissä ei ainankaan näkynyt liikettä. Suurin liikehdintä löytyi kahden pienen muurahaispesän ympäriltä, jossa hissun kissun on alettu rakentamaan kekoa. Kovin oli verkkaista työskentelyä vielä. 

Pari rautapataa saivat armotta reiät pohjaan ja hieman multaa sisälle. Tyhjinä lojuvat padat pääsevät tälle kesälle hoitamaan yksivuotisten kukkien asuttamista. 

Muuten päivä oli pientä hykertelyä ja levotonta suunnittelua. Hieman samanoloista mitä yläilmoissa kurkiparvella oli mielessä. Mieli tekisi mennä jo eteenpäin, vaan kun kelit eivät sitä tue. Parasta oli tulla kotiin ja syödä markkinoilta ostetut lanttusupikkaat.