2015; talviunilta heräämisiä

Viimeinen järkevä blogiteksti löytyy heinäkuulta 2014 ja sen jälkeen on tapahtunut mm. sadonkorjuuta. Perunaa syötiin pitkälle vuotta ja juuri peruna on ollut se joka on palkinnut koko homman! Marjoja puskista poimittiin ihan mukavasti, mutta suuri osa niistä makaa pakkasessa aavistuksen orpona. Valkealle herukalle on ollut vaikea löytää käyttöä. Nyt suunnittelen kaikkien mehustamista, jottei aivan hukkaan mene. Tosin äsken tein kiisseliä puolukasta, joten miksei herukastakin?

Ruusukaali nousi mukavasti, mutta ei jaksanut ponnistaa aivan maaliin asti. Jossain ohjeessa neuvottiin typistämään kärkiä, jotta kasvu onnistuisi paremmin. Se mielessä kaalinpäitä kastellessa.

Yksi omenapuu sai lähteä; happamia sanoi kettukarkin syöjä. Samalla aukeni "ikuisuusprojektille", lipputangolle paremmin tilaa. Lipputangon runkohan löytyi raivaamattomalta tontilta, sittemmin kuorin sen ja nyt se on talvisäilössä tuulettuvassa paikassa. Uusi tavoite on juhannus 2015. Omenoita muuten jalostettiin niin raakana nautittuna kuin soseenakin. Kaksi puuta teki omiin tarpeisiin enemmän kuin riittävästi. Karviaispensas sai myös häädön, sillä se ei tuottanut ainuttakaan marjaa ja oli muutenkin luovuttaneen näköinen.

Kukkia tuli ja meni. Näin talvipimeinä iltoina syyllistä etsin mm. liian kylmästä kasteluvedestä. Maaperän analyysikin voisi olla hyvä ratkaisu, niin tietäisi missä mennään. 

Tuleva kesä kihelmöi jo kutkuttavasti. Viime syksynä heiteltiin kasvupaikalle mm. kulleron siemeniä. Iso kasa itsekuivatettuja kehäkukan ja unikon siemeniä meni sinne tänne. Reilu parisataa sipulikukkaa; tulppaania, krokuksia, narsisseja ja pari keisarinpikarililjaa odottavat joko pupuja tai meitä. 

Kelpo siementarjous 2 e /5 pss käytettiin hyödyksi ja nyt on siemeniä kaapissa. Edullinen hinta mahdollistaa pihan ylimääräisten laikkujen täyttämisen ja toisaalta myös erilaisten kasvien kokeilun. Vanhoja Viherpiha lehtiä on tullut luettua ja sieltä poimittua joitain ideoita, joten kaikki merkit kertovat kuinka hienosti veri kiertää pimeän talven jälkeen. Nyt vain puuttuu aurinko!

Näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäinen puutarhakesä oli täydellinen, vaikka siihen sisältyi mm. aikaa vievä jättipalsami savotta ja ranteet kipeyttävä maansiirto ja - kääntö. Kaikki oli vaivanarvoista. Nyt tuleva kevät ja kesä ovat paremmin haarukassa ja tietää mitä on tuleman; ainankin suur piirteittäin. On paljon asioita joita odottaa kuin pieni vekara karkkipäivää.  

Ja jopa vuosi 2016 on jo käynyt mielessä, sillä pieni kasvihuone olisi mukava, vähintäänkin kokeiluna. Täydessä tehossa se olisi hyvä olla jo tontilla olemassa. Vaan eihän sitä tiedä? On myös hyvä välillä istahtaa ja juoda kahvit ja kasvihuonehan olisi mitä mainioin paikka siihen, vaikka sitten vain puolikuntoisena. 

 Yhtälailla malttia kaivataan ja liika into vie nopeasti stressin puolelle. Stressi on Innon serkku. Jotta jäitä kesähattuun ja rennosti kylkeä käännellen sängyn pohjalla, vaikka puutarhalehti yöpöydällä poltteleekin!