 |
| Pihan hätäisin ja kaunein |
Pippuria puskee eli yksinäinen krookus nousee kylmästä mullasta! Alaosa vienosti vielä pukeissa, kunnes hetken päästä nakuna pomppii kivikkoisen penkin edustalla! Hienoa, jotain tulee!
Ja kun kevään lämmittäessä talven nujertamaa raihnaista selkää, niin kyykistyessä näkee jo kaikkea pientä vihreää. Ei ne kaikki kukkia ole, mutta vihreää joka tapauksessa. Se kertoo siitä, että luonto on heräämässä. Vaan missä viipyvät kullerot, jotka liki brutaalisti heitin metsän rajan tuntumaan viime syksynä. Sillä rintamalla ei maahan pudonneiden lehtien lomasta pilkota mitään. Maltti kainaloon ja kahvitauolle. Herkutellaan näillä mitä on. Ruisleipää ja kaupan salaattia.
Joukkovoimaa näyttää myös tulppaani, vahvan näköisinä, koriste männyn katveessa. Vaikuttaa pieneltä armeijalta, joka ovelasti nousee männyn neulasten peittämän maan suojasta. Toivottavasti malttavat pitää kasvunsa sen verran kurissa, etteivät päät osu männyn oksistoon. Draaman kaarta rakennetaan.
 |
| Katkeron kotipesä |
Kotioloissa samaan aikaan; katkero pääsi koleaan varastopaikkaan lasitetulle parvekkeelle, ylös ilmoihin kissoilta suojassa. Luotan esikasvatukseen ja siihen että lähtökohdat olisivat optimaaliset. Kuukauden sisällä se selviää.
Kuukauden päästä selviää paljon muutakin, sillä odotan kelien olevan sen verran suotuisat, että silloin onnistuu jo jonkin näköinen ulkoistutus. Jos ei maahan, niin vähintään suojattuun tilaan. Harsoa ja tuulensuojaa.
Niitä päiviä odotellessa on aikaa pitää huolta jo laitetuista esikasvatus kakaroista, jynssätä ruosteisia lipputangon tukimuttereita edustavampaan asuun ja rakentaan kuivasta raparperin varresta hyönteisille hotellia.
Mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti