Pakkanen ja kuumuus vihollisina

Patjarikko saanut aavistuksen kylmää

Viime pyhän suunnitelmat saunoa ja puuhastella puutarhassa saivat väistyä jälleen kerran heikkojen ilmojen tieltä. Ketoneilikka oli saanut maistaa liian koleaa keliä. Harmi, sillä se oli esikasvanut hyvissä oloissa, mutta liian hätäisen puutarhurin vuoksi joutunut kylmän kouriin. Myös patjarikko tammen alla on saanut selvästi kylmää - sen verran että tuskin toista puraisua kestää. Karu on kevät. 

Nuukahtanut auringonkukka

Kotioloissa oli auringonkukan ja köynnöskrassin esikasvatusalusta ollut hieman liian pitkään ilman vettä ja näin oli kuumuus hoitanut osan auringonkukista peruuttamattomalle matkalle. Jälleen puutarhurin huolimattomuutta. Sapettaa.

Onneksi on sellainen kutina, että tänä kesänä tulee palkinto jo viime vuonna kasvuun laitetuista kukista. Keto näyttää hyvältä. Harjaantumaton silmä ei juurikaan löytänyt rikkaruohoja, päinvastoin suuri osa esille tulleista näytti pelottavan oikeilta kukan aluilta. Kokemattomuutta hyväksikäyttäen olen optimistinen!

Keltavuokko

Ilonaihe oli myös siirretyn keltavuokon kukkiminen. Ei keltavuokkoja liikaa ole, joten niiden siirtelemisen soisi onnistuvan. Keltavuokko siirrettiin toiselta suvun mökiltä, joka on paremmalla kasvuvyöhykkeellä. Tontille jäi vielä reilusti vuokkoja. 

Reippaasti leikatut omenapuutkin tuntuvat olevan kunnossa, mikäli versomiseen on uskominen. Onkin mielenkiintoista seurata sadon määrää. Onnistunut satro kaipaisi pölyttäjiä, vaan niiden näkyminen hieman huolestuttaa. Pöriläisiä ei juurikaan minkään merkkisiä ole näkynyt. Heti kun aika on otollinen, pystytän ötökkähotellin ja avaan Honolulu-bar`n (perhosbaari) uudestaan. Baari on entisöity ja hotelli on uusi. Niihin palataan tuonnenpana, kun avajaiset on pidetty. 

Viime vuotta pitää loogisesti jonkin asteisena esikuvana ja sieltä on luettavissa sellaisia merkkejä, että kohta tulee kiire! Perunat ja kumppanit olisi kohta saatava maahan. Samoin kukat. Lämpötilat vuosi sitten olivat suotuisammat ja nyt niiden vuoksi onkin hieman ihmeissään. Onnellinen olen siitä, ettei tämä ole turkin kasto-vuosi, sillä tänä koleana keväänä olisi itku tullut monta kertaa. Monta virhettä olisi ehtinyt tapahtua. Nyt lepuutan esikasvatus kasveja tarpeeksi pitkään ja maltillisesti karaisen niitä ennen istuttamista. Parista menetyksestä on otettava oppia.  

Suurin harmi lienee se, ettei ole päässyt tai ehtinyt saamaan tunnepohjaisia kokemuksia. Kaikki mitä tänä keväänä on tapahtunut on lyhytaikaista tai pintapuolista. Pelkkää marinaa, siltä tuntuu. Tuntuvinta taitaa olla esikasvatuksen riemu, kun yhdessä yössä on saanut kasvin kurkkimaan tai tunti veden annosta silmin havaittua reipastumista on nähtävissä. Lähipäivien sääennuste lupaa korkeintaan 15 astetta lämmintä ja sen kanssa on elettävä. Malttia.