maanantai 25. toukokuuta 2015

Tulppaanit tulivat tauolta

Ruohonleikkuri kesti tunnin verran
Ruohonleikkuun jälkeen olo oli kuin yhden luukun vuosikalenterissa olisi jälleen avannut. Sen luukun takana oli häivähdys kesää, perhosia, kukan terälehtiä ja maistuvia lanttuja... kunnes tuli kipakka tuulenpuuska talon nurkalta ja paiskasi luukun kiinni! Päähän puhalsi ja tuuletti mukavat ajatukset hakkuuaukion ylitse, kalpeiden viljelypeltojen kautta hyiselle järvelle. 

Sota kevään koleutta vastaan on kuitenkin aloitettu ja juurikkaiden siemenet kylvetty. Harsoa päälle, mitä edelliseltä kesältä oli jäänyt. Maistuvat lantut ovat vaarassa, sillä niin liki tiainen kävi penkillä katsomassa. Tiaisen ja muiden linnuntapaisten kaveriksi laitoimme oman pienen kanakaverin puun juurelle maita vartioimaan. 

Tämän kevään yksi harrastuksista onkin ollut kaikenlaisen pienen kivan kotiin kantaminen. Sellaisten esineiden retuuttaminen paikasta toimeen, joita voi nikkaroida tai ehostaa kotikeittiön pöydän äärellä. Yksi on esim. tuo kanan puinen runko. Hieman maalia ja ehostusta niin pihalle sai mukavan koriste-esineen. Nyt työn alla lipputankoon liittyvien ruuvien puhdistus ja maalaminen.

Vipen miehet kävivät

Menneellä viikolla Vesikaivohuolto Vipen miehet - tai pojat kävivät kaivon kunnostamassa. Kaivosta nostettiin kuorma-autoon vanha kansirakenne, jonka jälkeen kaivoa operoitiin mm. pesemällä ja tiivistämällä se - aivan kuten ennalta oli suunniteltu. Työ kesti joitakin tunteja, eikä turhia taukoja pidelty. Suuria yllätyksiä ei ilmennyt, mitä nyt joku oli aikoinaan silmälasinsa pudottanut. Myöskään ennalta sovittu hinta (n. 1500 e) ei noussut, kun lisäkorjauksia tai -puutteita ei löytynyt. 



Poikien lähdettyä muutaman nippusiteen ja suuren ruuvin kaivoin nurmesta ja paikkailin aronia aidan lävitse kuljettua polkua. Aidan lävitse sai kulkea, mutta joissakin paikoissa ilman lupaa tehty temppu saattaa aiheuttaa närkästystä. 

Vesi on silmämääräisesti kirkasta, mutta muutaman viikon päähän tilattu analyysi varmistaa tilanteen. 

Viime kesäkautena oli työllisyystilanteen vuoksi ruhtinaalisesti aikaa. Nyt sitä samaa herkkua ei ole mahdollista maistaa ja se tuntuu. Hommat kasaantuvat ja tuntuu kuin pettäisi pihaa, joka ansaitsisi parempaa rapsutusta ja kupsutusta. Samaa voi sanoa itsestä. Ihmiseltä "riistetään" mahdollisuus nauttia elämästä. Onneksi työ jota teen, on humaanisesti arvokasta ja palkkio tulee sitä kautta. 

Tulppaanit tuovat väriä
Palkkio tulee myös siitä, kun huomaa, että patjarikko on muutamien halla- ja pakkasöiden jälkeen sinnitellyt itsensä kukintaan. Samoin tulppaani, joka ruohonleikkuun aikana oli avannut nuppuun tai tasanne jonka pinta alkaa pikkuhiljaa vihertymään. Vielä maltan viikon loppujen kanssa. Krassi saa levätä kotioloissa, samoin muut mm. päivänkakkara, auringonkukka jne...  Keto - ja sulkaneilikan hennot alut ovat vasta ponnistaneet esikasvatusmullasta. Niillä hotellielämä kestää vieläkin pidempään. 

Ja tarkalla silmällä on saanut havaita myös jo viime kesänä siemenistä kylvettyjen kasvien tuleminen. Se näyttää vankalta. Ketoon en uskalla koskea, en uskalla edes astua, sillä niin paljon on kaikkea epämääräisen näköistä vihreää, jota en tohdi nimittää rikkaruohoksi. Malttamattomana makaan maassa ja tähyilen katseella kaikkea! 

Pihan lemmikki




Viikon päästä perunat maahan, jotta niitä ylipäätään ehtii tälle kaudelle samaan. Alunperin tarkoituksena oli laittaa varhaisempaa lajiketta, mutta torikauppias saa tehdä taas saman n. 20 kappaleen siikli-pussin. Hyviä perunoita olivat; maukkaita ja rakenne mainio. 

Puoli tuntia sitten sain ensimmäisen näköhavainnon pääskyistä kaupunkioloissa. Luotan luontoon ja pidän sitä  v a r m a n a  kesänmerkkinä. On aika siirtyä kesäaikaan!  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti