Mukava päivä! Hankkiessamme tontin, huomasin kohonevan maan ja kulkuväylän välissä reunakivetyksen, joka oli jo ajan saatossa kuitenkin painunut pääosin maan sisälle. Paikka miellytti sen verran silmää, että otin siitä pienen projektin ja nyt oli sen vuoro, sillä sopivan oloisia kiviä tuntui kasautuneen tarpeeksi. Samalla sain muokattua paikasta mukavan oloisen kukkapenkin. Maa oli hyvän luonteista, sillä osittain paikalla oli ollut lautakasa, eikä näennäisiä rikkaruohoja juurikaan ollut. Hyvää kuohkeaa multavaa maata puolivarjoisalla paikalla; kirjosiepon naapurissa.

Penkkiin jätin jo nousseita alkuja, taas sillä mutu tuntumalla. Lupaavia jonkun alkuja. Yläreunan patoamista harkitsin, sillä siellä tuntui olevan rikkakasvillisuutta melko paljon. Jätin sen vielä tekemättä.
Maan penkomisesta taisi tykätä myös punarinta, joka vähän väliä lehahteli aivan lähelle, välillä tuntuen siltä kuin olisi kahvitauolle ajamassa. Meninkin sivummalle istuskelemaan, sillä kirjosiepon pönttö oli myös aivan vieressä ja sielläkin pompittiin sen verran levottomasti, että pöntölle oli tarvetta päästä. Punarinta tonki myllättyä penkkiä ja napsi nokkaansa tuoreita makupaloja. Itse siirryin kurkkusämpylän pariin.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti