23.05.2014 - Kuulen kukkapenkkien kasvun -

Kolmessa päivässä oli (rikka)ruoho kasvanut mittoihin, joihin piti puuttua!  Vain kolme päivää, silloin viimeksi ajoin! Kevään lannoitus taisi antaa hieman liikaa potkua, tai sitten lapsuudessa kesät olivatkin kylmiä eikä se siritys ollut heinäsirkkaa. Ilmankos jalkani ovat aina niin kalmankalpeat, kun ovat lapsena jääneet auringotta. 

Vaalea herukkapensas parturoinnin jälkeen

Ruohon kasvu oli tosiaan yllätys. Nimenomaan rikkaruoho oli kasvanut ja nyt päätin ajaa sen kovallakin helteellä, taka-ajatuksena, että nimenomaan aurinko pitäisi rikkoja hieman kurissa. Sekin jää nähtäväksi, onnistuuko tämä raaka taktiikka. Taktinen veto johtuu siitä, että ennen tontin ostoa sen vierellä oli korkea, synkkä kuusikko ja tämä on ensimmäinen kesä kun aurinko pääsee näinkin kokonaisvaltaisesti vaikuttamaan. Maaperä elää siis muutenkin murrosta ja sen vaikutukset ovat hämärän peitossa - ja keltanokan pitäisi myös pärjätä vallitsevassa tilassa. Hieman virran mukanahan tässä mennään. Ja nyt siis kokeillaan "kyllä luonto hoitaa" konstia. Sitä uhmaten leikkasin marjapuskista alaoksia pois, jotta pääsen leikkurilla paremmin rikkojen kimppuun. Toivottavasti puskat eivät suuttuneet. 

Kasvimaalla
tapahtuu !

Pomppivat herneet

Tapahtuu myös muuallakin kuin pelkässä rikkaruoho kentässä, sillä nyt on ihan oikeasti alkanut tapahtumaan myös penkeissä! Lanttu on saanut versoja, samoin kaali ja tilli! Lantun siemeniä oli istutusvaiheessa lipsahtanut hieman sormien välistä, sillä niin oli rivi tasaisen tiheän tiivis. Mutta havainnot ovat varmoja! Herneissä oli käynyt niin, että osa oli noussut mullasta pintaan. Sadetta syyteltiin. Autoin takaisin multiin ja toivottelin onnea. Harmi mikäli hieno näppiherkku ei onnistu, sillä herne on yksi odotetuimmista.

Kuulen kukkapenkeissä kasvua! Ennestään tapittavat vahvistuvat ja saavat muotoja, mutta antavat odotuttaa vielä tunnistusta. Siinä seisovat kuin poliisin tunnistusrivissä, mutta tutkinta on vielä kesken. Tässäkin tapauksessa rikkaruoho saa tuomion. Julma maailma. Toinen penkki valloittuu yhä enemmän kasvilla, joka on meille vieras. Sen ympäristö laajenee. Ketoon on myös ilmestynyt outoa vihreää, jota ei enää uskalla nyppiä pois. Kedon, kuin myös vihannespenkkien onneksi voi todeta sen, etteivät rikkaruohot ole juurikaan näyttäytyneet. Rikkaruohoja pelkäsin, että ne marssivat suuremmalla volyymillä. Molempia maapohjia valmistelin lapion mitalla ja se näyttää toistaiseksi riittävän. Kehäkukkaa tulee ainankin muutama. Rikkaruohot eivät voi olla noin kauniisti asettuneet.

Onko tässä keltasauramon alku?

Kehäkukan alku.

Säätilat ovat olleet pelottavan suotuisat. Maa saatiin nopeasti lämpöiseksi ja vettä on tullut aina silloin tällöin. Helppo alku. Mutta siinäpä se. Mitä tapahtuu ensi vuonna, jos joudumme luonnon kanssa napit vastakkain. Kevät ja kesä viipyvät ja toukokuu mennään 6-10 asteen kieppeissä. Silloin tieto- taito punnitaan ja kun kumpaakaan ei ole, olemme pulassa. Ensi vuonna olemme kuitenkin maanmuokkausta askeleen edellä ja ehkä silloin on aikaa paneutua hieman faktoihin. Mennään näillä ja jätetään murheet, joita ei edes vielä ole, pois mielestä. Ennemmin mietin, mistä löydän raparperipiirakan ohjeet, sillä ensimmäiset varret ovat varttuneet valmiiksi. Nam nam! 

Alppiruusu antaa vielä odotuttaa

Kotimme ja kesäpaikan etäisyyttä on vain kivenheiton verran, n. puolen tunnin ajomatka, mutta esim. omenapuut ja kasveista ainankin alppiruusu ovat selkeästi melkein viikon perässä. Molemmat seudut kuuluvat karttajaolla samaan kasvuvyöhykkeeseen. Kesäpaikan välittömässä läheisyydessä on aivan oikean kokoinen järvi ja se eittämättä vaikuttaa ilmastoon. Tontti sijaitsee aavistuksen rinteessä, josta sen on helppo ostaa vastaan kaikki mitä sieltä päin tulee. Se vaikuttaako esim. tuo järven läsnäolo juuri näin em. kasvustoihin, en tiedä? Vai olenko vain sattunut kulkemaan ristiin eri vyöhykkeillä. Kyseessä on kuitenkin yksi tutkintalinja, joka täytyy huomioida. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka kolmikon

Omenapuu vkolla 21,
kasvuvyöhykkeellä II

Riku Lumiaro, Juha Laaksonen ja Mikko Lagerströmin kirjassa Luonnonkaunis pihapiiri (Paasilinna) kirjassa, huomautetaan kartan aluejaon olevan suuntaa antavaa. Juuri näin asia varmasti on. On siis osattava huomioida ympärillä vallitsevia muuttujia ja miettiä miten mikin saattaa vaikuttaa. Siitä syystä istutimme mm. muratit järvelle päin olevaan aitaan, välttääkseen hieman koleimpia tuulia. Vai menivätkö muratit vain siksi, kun ovat niin mukavia? No, joka tapauksessa yksi jännite lisää, kuinka lähtevät kasvamaan. 

Lähde: Riku Lumiaro,

Juha Laaksonen, 

Mikko Lagerström:

Luonnonkaunis pihapiiri 

(Paasilinna)