TERVETULOA - elokuu 2013 -

Tervetuloa vasta-alkajan puutarhablogiin! Olen keltanokka, vihreä peukalo keskellä kämmentä; en juurikaan tiedä puutarhan hoidosta mitään. Aina se on kiinnostanut ja nyt on tullut mahdollisuus. 

Liekö keski-ikä nyrjäyttänyt tämänkin naatin, mutta multiin oli päästävä. Lapsuuden kotipihan perunat, mansikat, herneet, perennat ja kirpakat karviaiset hiipivät alitajuntaan, kun yritin saada parvekkeen amppelimansikoita maistumaan maukkaammilta kuin markettien hileiset punaiset pussimakeiset. Samaan aikaan puoliso taisteli taloyhtiön pihapuskassa kehäkukkien kanssa. Ei tästä mitään tule. Jalkojen alle oli saatava muutakin kuin puolikovaa parkettia ja lautaselle pellonpehmeää porkkanaa. Kuivan maan mökki löytyi läheltä, eikä neljän vuoden pihalle villiintyneenä kasvanut viidakko pelottanut, päinvastoin. Ilmassa oli maanraivaajien henkeä, ennen kuin kauppoja oli edes tehty. Pois tieltä risut ja männynkävyt! Tai siis putket ja... ja... no..mitä lie kasveja siellä törröttikään? 

ELOKUU

14.08.2013 Tekisi jo mieli painua mökille, koluta ja laittaa paikkoja. Viikata pihaa.

Kauppaan kuului irtaimistoa sen verran, että vajasta löytyi kaikki olennaiset välineet; viikatteet, lapiot, talikot, taukopenkit jne.. Jopa trimmerikin oli, mutta se sai siirtyä syrjään. Mitä vähemmän pörinöitä, sen parempi. Nyt oli siis hyvä hetki etsiä ne kauan kadoksissa olleet piilolihakset. Syksy painoi väistämättä päälle ja toimeen oli tartuttava... Jotain oli tarvis tehdä.

Siellä jossain on marjapuskia

                             20.08.2013. Juotiin kahvit.

Lipputanko

Nyt oli aikaa istahtaa ja mittailla katseellaan tonttia. Se näytti edelleen viidakolta. Minä Tarzan, sinä Jane - mikäs tässä. Olen tosin uimataidoton, enkä tiedä puutarhan hoidosta mitään. Kirjoissa lukee, että älä laske puolisoa ensimmäiseen vuoteen hoitamaan sitä. Siis miespuolisoa. Tai älä anna hänelle moottorisahaa. Moottorisahan annoin kokonaan pois - koska se oli niin painava; vanha Homelite. Käsisaha on turvallisempi. Sitä hyötyliikuntaa. Homelite olisi tarjonnut enemmän, mutta suuremmalla riskikertoimella. Pihalla riitti paljon ihan silkkaa raivattavaa tai siirreltävää. Kaiken maailman putkia; niitä väinön- tai karhunputkia törrötti joka paikassa. Mukava syliote ja toivottavasti juurineen irti. Eihän se aina onnistunut. Eiköhän ensi kesänä olla taas vastakkain ja painita. Tontilla oli mm. yksi kuusenlatva, josta otin ensi kesän projektin. Olen aina halunnut lipputangon ja siitä luulen saavani sellaisen. Mikähän ihmeen mieltymys miehillä on lipputankoihin? Sopuisa ilmoittaminen reviiristään vai? Oma reviiri oli tukevasti harmaalla, natisevalla ja tikkuisella puupenkillä. Hyvä penkki. Parilla naulalla se voisi tukevoitua. Missähän niitä nauloja? Onko vielä kahvia? Tuliko pulla mukaan?

22.08.2013. Perkasin pihaa ja sainkin väyliä auki. Näyttää paremmalta.

26.8.2013. Talkoot jatkuvat. Perkasin marjapuskien ympäriltä; kärräsin heinät ja ruohot vajan taakse.

27.8.2013. Ruohonleikkuri pärähti kertalaakista käyntiin 

ja sain puolet pihasta ajettua

Ruohonleikkurin käynnistyminen oli onnenpotku. Sen laitteen kohdalla annoin myöten, enkä alkanut monen vuoden sänkeä nylkyttämään työnnettävällä manuaalileikkurilla, vaikka se rätiseekin mukavasti. Toisekseen ei sellaista leikkuria ollut, kun jäi kissatalon kirpparilta ostamatta. Pihan pelto - nurmi oli sen verran muhkuraisessa kunnossa, myyrien pidettyä tonttia kotonaan, että laiskan miehen kytkin, eli itsestäänvetävä säätö leikkurissa, oli paikallaan. Vaan ei sekään aivan ongelmaton ollut. Kytkimellä kun on tapana hirttää kiinni ja silloin leikkuri meinaa karata. Ei se aivan karkuun teitä pitkin pääse, mutta sen verran, että nopeasti luikahtaa syvälle puskaan. Velipoika ajoi kerran mopolla orapihlaja-aitaan, eikä se ollut kaunista katsottavaa. En halunnut jatkaa suvun kyseenalaista perintöä.

 

Kompostin puute tai selkeä 

ajatus sen paikasta sai heittämään kaikki kasvijätteet vajan 

taakse yhteen myttyyn. Tiesin, 

että se kostautuu tuplatyönä. Pois silmistä, pois mielestä, 

ei tapaistani, mutta nyt ei mahtanut. Paremman ajan kanssa fiksumpaa säilöntämenetelmää pohtimaan. 

Yritin pitää kuitenkin huolen, ettei kävisi kuin Aku Ankalle, joka maalasi itsensä nurkkaan. Jätteen määrä 

vaan pääsi hieman yllättämään.

Tammi tuotti paljon terhoja ja oravakos niistä tykkäsi. Morjestin ja pyysin kuvauslupaa. Orava tuijotti, ihmetteli ja häipyi terhojensa kanssa. Ei kuitenkaan malttanut olla välillä kurkkimatta puuhiani. Suuremman ihmetyksen sain vajassa, kun sisään päästyä huomasin liikehdintää ja tuijotin metrin etäisyydeltä silmätysten hiirtä ja sivusilmällä toista, joka oli jätesäkin suun luona, kunnes livahti säkkiin sisälle.  "Terve", kohteliaasti esittelin itseni ja samalla mietin, että jaaha, siinäkös Teitä nyt sitten on!? Kerroin, että tehkääs tilaa ja nyt nähdään sitten useammin. Hiiri tapitti ja ihmetteli, meni jonkin esineen taakse piiloon ja tuli heti kurkistamaan ja katsomaan. Morjestelin vielä ja hiiri ihmetteli. Toinen pysyi jätesäkissä; tietysti siinä säkissä, joka oli tarkoitus siirtää. En sitten siirtänyt. Kerroin vielä järjestelyistä ja että luukut menee kiinni silloin ja silloin ja ettette sitten riehu talossa, mikäli sinne menette. Muistin myös sen huomauttaa, että meillä saattaa olla mukana joskus pari kissaa, mutta loukkuja ja myrkkyjä ei tarvitse varoa. Se on ollut viimeinen kerta, kun olen hiiriä nähnyt, eikä kissat ole vielä talossa käyneet.

Elokuu meni pitkälti tonttia raivatessa. Oli palkitsevaa, kun sai väyliä auki ja pihan rakenne ja muoto hahmottui. Varmaa oli kuitenkin se, että osa tästä kaikesta kasvillisuudesta palaa ensi kesänä (2014) kiusaamaan. Ikävin riippa on ollut punakukkainen, pahalta haiseva, sinne tänne villiintynyt pehmeävartinen kasvi. Aluksi kun halusin vielä nopeasti näkyvää jälkeä, käytin surutta viikatetta, myöhemmin napsin ko. kasvia juurineen irti. Sitä oli putkien ohella joka paikassa -isona ja pienenä. Ja se tuoksu tarttui käsiin, hanskoihin ja vaatteisiin. Kaiken lisäksi kasvi poksautteli siemenkotansa ilmoille ja kotipsykologiakasvitieteilijänä odotan niiden siemenien nousevan tulevan kesän aikana. Näennäisesti lepäämme siis talven ja kesällä taistelemme vastakkain uudestaan. Silloin minulla on kotikenttäetu!