01.09.2013.
Syksy hiipi kuin ruska
vaahteranlehtiin ja marja pihlajaan.
Vaahteran lehdet ovat kuin sunnuntaipäivän lätyt. Naama tuskin niiden takaa näkyy. Olin lukevinani, että niitä ei kannata jättää maahan, edes leikkurilla ajeltuna, kun eivät oikein tahdo maatua. En jättänyt, vaan kärräsin kompostin tulevalle tontille. Helppo haravoida, hankala kuljettaa. Aikoihin en ollut kottikärryllä ajellut ja se vaatikin hieman totuttelua. Pehmeä renkas teki kärräilyn vielä raskaaksi. Järkevää oli rengas ruuvata irti ja käydä se täyttämässä. Homma helpottui huomattavasti.
04.09.2013. Kuvasin jonkun linnun.Pihalla touhutessa kuusikosta kuului ajoittain valtaisia rääkäisyjä. Olen onneton lintuasiantuntija, eikä äänimerkki kertonut minulle mitään. Tarkemmin katsottuna taivaalla lehahteli hieman vaappuvalla ilmalennolla siellä täällä suht rujon oloisia lintuja. Yksi niistä istahti suhteellisen lähelle kuuseen. Nappasin kameran, tarkensin ja laukaisin. Kotona lintukirja nokan eteen ja tutkimaan. Tulin tulokseen, että se oli närhi; kuusikkojen lintu ja räikeä ääni. Sain vielä asialle varmistuksen ystävältäni. Elämäni ensimmäinen närhi! Ja naapurina. Hieno tunne talitinttien ja city-varpusten rinnalla.
10.09.2013. Raivasin vanhaa puskaa.
Sinnikkäästi marjapuskat tekevät satoa, vaikka osat ovat jo aivan lahoja. Rungot menevät maata myöten ja kasvattavat uusia versoja. Villiä meininkiä. Tukikepit kaatuneet ja mädäntyneet. Karviaista, punaista-, mustaa- ja valkeaa herukkaa. En ole ennen maistanutkaan tuota valkeaa lajia. Maku on melko läyhä; ei lähelläkään punaisen täyteläistä kirpakkuutta tai mustan tummantäyteläistä. Valkea pensas on parhaimmassa kunnossa. Osa pensaista kaivetaan ylös ja osa raato jätetään siinä toivossa, että tuottaisi pientä iloa vuoden päästä.
Omenapuita on pari. Aika härpäkkeitä. Rungot ovat riehaantuneet luutamaisiksi. Satoa sen verran, että maistille pääsee. Mmmm..., omena se on. Perusomena, hyvällä purutuntumalla. Keväällä kai jotain leikkuuhommia? Jos ei muuta niin, ehkä riippukeinua virittämään, ellei talvi vie runkoja menneessään. Kanaverkot nappaan runkojen ympäriltä. Esteettisesti todella rumia! Vielä kun putkia ja heinää on kasvanut verkon silmien välistä. Pupuille runkoa, olkaa hyvä mikäli maistuu! Ei täällä niin jäykkiä olla.
25.09.2013. Lunta satoi, ei jäänyt maahan.
LOKAKUU
 |
| Ruusupuska syyskuussa kuvattuna |
06.10.2013. Ruusupuskan raivausta. Aikomus laittaa L-muotoinen kukkapenkki.
Raivausta, raivausta, raivausta. Ruusupuska oli levinnyt todella pahasti. Se kaatui ajotielle niin, että piti sitoa pitkällä narulla kiinni. Ei kivan oloinen. Samalla se meni muiden oletettujen penkkien päälle. Oikea harakanpesä. Olipahan illalla pinsettien kanssa tekemistä, kun sai piikkejä kaivaa käsistä. Aivan kaikkea ei poistettu, kun aikomus oli kunnioittaa pihan jo olevia kasveja; ainankin sen verran, että katsottaisiin mitä tulevan pitää.
18.10.2013. Ensilumi
Ilmat kylmenivät, pakkanen piti otettaan päivälläkin. Silti talvi odotti tuloaan ja pääsin vielä haravoimaan 25. pvä. Samalla kaivoin vielä marjapuskia pois. Syyskauden mökillä käynnit alkoivat vääjäämättä olemaan tässä. Puutarhaperkeet, jotka oli ehditty korjaamaan, jäivät lepäämään ja odottamaan kevättä suurena kekona. Pieni stressi majoittautui alitajuntaan. Piha oli kuitenkin avattu, se oli saanut muodonmuutoksen. Nyt sen näki potentiaalisena kasvuympäristönä, niin ihmiselle kuin perunalle tai kukkapuskalle. Ehkä jonain päivänä pihalla lentelevät perhoset, samalla kun narskutetaan vastahuljuteltua porkkanaa. Ilma pääsi kiertämään ja aurinko, silloin kuin se paistoi, pääsi voitelemaan pihaa. Tuleva talvi oli aikaa lukea ja etsiä tietoa omien taitojen tueksi. Ahne ei saanut olla, täytyi ymmärtää kyvyt ja resurssit. Perunaa omiin tarpeisiin, ei kauppiaan. Mökillä oli tarkoitus viihtyä.
MARRASKUU
MARRASKUU
13.11.2013. Nyt pitää saada piha täyteen perennoja!
Niin. On tullut puutarhakirjoja luettua ja selvähän se on että ei sitä malta. Perennoja on saatava, vaikka ei edes tiedä mitä ne ovat. Kukkaryhmiä, luulisin. Kukkakasoja. Näyttäviä tottakai. Perennoja sinne, perennoja tänne. Mitähän edes maksaa? Tai työmäärä? Ei hajuakaan, mutta yritettävä on. No jos ei ihan pihaa täyteen, niin ainankin pariin kulmaukseen tai mutkaan. Mistä pirusta tämä innostus oikein kumpuaa!? Äitini oli kukkakaupassa töissä, mutta astmaatikkona lähes tukehtui sinne. Lapsuudessa tuli hyötypuutarha tutuksi ja muutamat hassut villit kukkapuskat. Voikukkia puhallettiin tai ammuskeltiin niitä pallukoita (lienee siis mykeröitä, katsoin wikipediasta). Aikuis-iällä matkustellessa olen hyvin herkästi löytänyt oivan valokuvauskohteen jostain näyttävästä kukasta tai kasvista. Usein niillä on kauniit puhtaat värit. Valo tulee kiehtovasti lehtien ja kukintojen lävitse, puhumattakaan kasteesta tai pisaroista, joka viipyilee helmeilevästi. Samoin olen ollut jonkin verran huolissani perhosten vähyydestä ja jos tämä puutarhatouhu edes hieman auttaa, niin hyvä on. Kun aikaa on askareille, voisi yrittää rakentaa perhosbaaria. Honolulu-bar, edesmenneen Hotelli Oivan mukaan. Tervetuloa baariin perhoset!
 |
| Hailuoto |
 |
| Hailuoto |
 |
| Posio, majoitus |
 |
| Kevon luonnonpuisto |
 |
| Tenon rantaa |
 |
| Perunoita Enontekiöllä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti