 |
| Aamukahvilla omat salaatit |
Onneksi oli viikossa se päivä vapaa, jolloin aurinko paistoi. Ainoa harmi oli vaan, kun piti mökiltä poistua vastaleikatun nurmen ääreltä. Piha oli kuin morsian. Puolet tontista on helppo ajaa suoria linjoja, mutta se toinen puolisko hakee vielä rutiinia ja reittejä. Sen verran täytyy väistellä puskaa ja omenapuuta, ettei jouhevaa linjaa tahdo löytää. Tauon paikka on helppo määritellä siihen ajon puoliväliin.
 |
| Retiisi |
Edistystä oli tapahtunut. Jopa pari siemenestä laitettua sipuliakin oli noussut näytille. Sipulia aivan pannulle asti ei ole kuitenkaan odotettavissa. Sen verran keltanokka haistaa kasvun kehittymistä. Retiisiä saa poimia ihan oikeasti ja myös salaattia. Illalla kotona maistuikin ruisleipä salaattipedillä. Salaatti oli pehmeää, maukasta ja ehdottomasti tuoretta. Perinteinen sinappirantu keskelle ja lasi I-olutta. Nam.
 |
| Herukka |
Porkkana ponnistaa myös kiitettävästi ja vahva usko oranssiin herkkuun voimistuu. Voimistunut on luottamus myös punaherukoihin ja omenoihin. Herukoita tulee tällä erää pakkaseen asti ja omenoita omiin tarpeisiin. Sivupenkissä mm. persilja on herännyt.
Kukkapuolella vielä odotellaan, vaikka suurempi invaasio onkin havaittavissa. Kedon yläreuna on täynnä jotain vihreää, eikä jokaista outoa lintua arvaa nyppiä rikkana pois. Kuivempi osa kedosta näyttää...no - kuivemmalta. Se hieman huolestuttaa. Kehäkukkien ja niiden kahden ilmoja kurkottavan päivänkakkaran marssi näyttää normaalin verkkaiselta. Tulossa kuitenkin ollaan, se on varma. Punakosmos ja lyhtykoiso ovat myös tulossa - lopuista en ole niinkään varma, sillä tunnistamisessa on suuria vaikeuksia. Ei kaikesta pienestä vihreästä voi olla varma.
 |
| Päivänkakkara |
Hätäpäissään heitettiin vielä tummaan penkkiin pusillinen sinisievikkiä, jos sieltä saisi jotain nopeaa kukkivaa. Kylvön olisi määrä ollut tapahtua huhti-toukokuussa, eli reilu kk sitten, mutta kelithän melkein vastaavat sitä! Itämisajaksi lupailtiin 12-16 päivää lämpötiloista riippuen. Jää tämäkin nähtäväksi, tuleeko ja koska tuota n 15 cm korkeaa pientä valkoista tähtisilmää.
Malttamattomana viherpeukalona yritän tyynnytellä sillä ajatuksella, että nyt mennään vasta itseasiassa kesäkuuta! Lumeton alkuvuosi ja nopea lämpöinen jakso veivät kokematonta kaveria hieman sinne tänne. Odotin nopeaa kasvua ja periaatteessa siihen taisikin olla mahdollisuus. Kesäkuun alun kolea jakso on masentanut, sillä selvästi kaikki on ollut jo pidemmän aikaa lepotilassa. Siihen en osannut varautua. Luottavaisin mielin käännän almanakan lehden heinäkuulle, vaikka kymmenen päivän sääennustus on luvannut vain yhden auringon pilkahduksen. Silloin ollaan taas tönkimässä maata ja tutkimassa auringonkukkia ja ketoa; päivitellään salaatin kasvua ja nuuhkitaan tuoretta nurmea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti