Viikko vierahilla

Porkkana

Viikon lomamatkan aikana tontti jäi oman onnensa nojaan. Ennen matkaa oli selvää edistystä tapahtunut; siihen osasyynä lienee otolliset lämpöiset ilmat. Oli hieman harmi lähteä reissuun kun puutarhassa kuhisi. Kypsyvätkö marjat pilalle ja linnut tulevat ja pistävät ne poskiinsa, villiintyykö ruoho takkuiseksi viidakoksi, jota ei puimuria pienemmällä laitteella niitetä, kuivuvatko perunat, jotka juuri ovat alkamassa kukkimaan ja kuihtuvatko iloisen värikkäät kehäkukat yhdeksi suureksi tummaksi palloksi!? Entä jättipalsamit!? Niitä kun tuntuu löytyvän sieltä täältä, uusista paikoista. Marssivatko ne takavasemmalta vallaten koko alan? Entä kedon murhat - jatkuvat ne? Jokin papanakone oli laittanut lupaavia versoja surutta suuhun. Kärjet syöty. Mitä jos hirvi tulee, kiipeää omenapuuhun ja syö raa´at omenat pois. Joitakin vuosia oli jossain Pohjoismaassa hirvi ollut omenapuussa ja muistaakseni popsinut omenoita, tullen siitä humalaan.

Viikko, reilu viikko - ei pitkä aika. Kauhua ja lapsen mielistä jännitystä ja odotusta, kun paluu mökille tapahtui. Ruoho rehotti, mutta se hoitui tavallisella roottorileikkurilla. Ei tarvinnut supersankaria, hieman hikeä ja ajolinjoja kylläkin. Muuten kasvu oli - no yllättävän nihkeää, vähäistä. Kedon kyljessä olivat unikot aloittaneet kukinnan. Marjapensaissa osa punaisesta herukasta oli poimintavalmista, mutta valkea antoi selkeämmin odotuttaa. Punaista herukkaa sain viitisen litraa pakkaseen, odottamaan lopullista olomuotoaan. Kehäkukat olivat iloisesti terälehdet ilmassa vastassa - kuin paras kaveri! 

Kaksijakoinen hernepenkki

Hernepenkki oli osin kellastunut, mutta kokemattomuutta ei osannut asiaa tulkita oliko syynä kuivuus vai valon puute tai jotain ihan muuta? Vettä, vettä ja vettä kaikki kuitenkin kaipasivat. Jasmike tuntuu nuukahtavan aina ensimmäisenä, sen huomaa lehdistä. Auringonkukan aluille, jotka olivat päässeet jo alkuteinin mittaan, ei veden anto anna sellaista pyrähdysvaihetta jota odotan. Pussissa luvattiin maksimimitta kuitenkin liki viisi metriseksi. Tällä vauhdilla siihen ei päästä. Kosmoksen kukinta oli myös alkanut. Siinäkin luvattiin hennolle kukalle liki hurjia, miltei metrin mittoja, mutta nämä yksilöt jäävät kyllä siihen 20 cm:iin. Auringon ja maan ravinteiden puute saattaa olla osasyy, tai sitten ihan "geenit", jotka eivät korkeammalle kyseessä olevaa yksilöä kanna. Kovin jää se penkki tänä kesänä / syksynä heppoiseksi. Sama koskee muitakin penkkejä, joiden kasvu on verkkaista. Siemeniä olisi pitänyt kylvää tuplaten ja pienemmälle alalle. Arvio kasvupaikan valoisuudesta lienee ollut liian optimistinen ja maan ravintopitoisuus ehkä aavistuksen kalpea. 

Pienehkö Kosmos

Paljon oli kuitenkin taas pientä siellä täällä, josta ei oikein saanut otetta ja selkoa. Rikkaa oli tietysti ehtinyt tulla ja juuri sellaista, joka leviää maan myötäisesti ja peittää kaiken tummuudella. Ne vähätkin pienet nikehtyvät rikkojen alle. Tässä vaiheessa kasvukautta tuntuu kitkeminen alkavan. Se on mukavaa puuhaa kiukkusten paarmojen keskellä. 

Salaattia on riittänyt leivän päälle ja uudet retikat on laitettu alulle. Marjaa on pakkasessa ja herneen alkua maistettu. Viipeisimpänä on nostettu yksi porkkana koemaistiin. Se oli pieni, pehmeä ja makea. Antaa saada vielä hieman elämänkokemusta. Omenapuut notkuvat kahvipaikalla niin rujosti, että epäilee vanhojen oksien kantavuutta. Omppua tulee yli tarpeiden ja onkin syytä tutkia sen eri käyttömahdollisuuksia. Piirakka tietysti maistuu nam nam. 

Kohta on ensimmäinen vuosi "puutarhurina" täynnä. Siinä vaiheessa lienee syytä seisahtaa hieman paikallaan, ottaa kahviakuppia korvasta ja muistella menneitä; mumista , mutista ja maiskutella. Sitä ennen voisi ruohon päräyttää sileäksi, siinä missä kesäparrankin ajaa. Perhosbaaria voisi vielä miettiä. Lienee elon korjuun juhlat tulossa!?