Kartanteon paikka

Muuttolinnut matkalla kesämaisemiin

Kuun vaihtuessa toukokuuksi ja viimeistenkin muuttolintujen tullessa, vaihtui myös istuttajan ympäristö lähemmäksi maaperää. Ennen vappugrillausta ehti mainiosti muokkaamaan talven yli huputetun saarekkeen, johon on suunniteltu uudet kasvit viimevuotisten epäonnistuneiden yritysten tilalle.

Peitteellä kaavailin nihkeyttää talven aikana kiusalliset rikkaruohot ja siinä osittain onnistuinkin. Suurimmat määrät olivat ilman valoa jääneet tulematta, mutta ne sitkeimmät olivat sitäkin sitkeämpiä. Komeita juuria nousi kun veti olan takaa ja harasi maata, mutta huputus oli onnistunut. Samalla oli myyrä saanut oivan talviasunnon, sillä reikiä n. neljän neliön saarekkeella oli melko mukavasti. Ilman sen suurempia sananvaihtoja lienee myyrällekin selvä, että viimeistään nyt olisi parasta etsiä uusi kesäasunto. 

Alustavia suunnitelmia saarekkeelle

Saareke sai nipun siemeniä niskaan eli kesän kukkaloistoa haetaan keltasauramosta, puna-ailakista, tarhakohokista ja kotikasvatuksessa olleesta katkerosta. Se on taas kysymysmerkki minkä vuoden kesälle kukat tulevat, mutta pulloposti on heitetty virtaan. Kotikasvatuksessa ollut katkero vaikutti - noh, ei miltään. Ei siellä mitään ollut kasvanut, mutta heitin mullat jossa siemenet olivat saarekkeeseen. Olen hieman skeptinen. Itseasiassa jännittää koko saareke. 

Saarekkeelle piti päätyä myös kevätvuohenjuuri, mutta kun pussin kylkeä luki tarkemmin, kukka leviää juurirönsyillä. Sitä en hae saarekkeelle, joka on n puoli metriä maasta ylempänä. En halua että jokin kasvi nappaa koko pläntin haltuunsa. Kevätvuohenjuuri sai mennä tontilla hieman sivuun vaahteran alle. Kasvualustaksi kaipasi tuoretta multamaata, joten tunkion pohjalta kaivoin hyvän näköistä mullikasta ja päälle lotasin kaupan tarjousmultaa. Ihan kelpo penkki kaupunkilaiskaverin näkökulmasta. Vaan kun kukkatouhut ovat tuloshakuista touhua, niin saa nähdä kuinka kaupunkilasikaverin käy?

Silkkiunikolle kaivettiin metsänrajaan penkkiä ja samaan rajaan laitettiin hieman kruunuvuokkoa. 

Patjarikko pääsi tammen alle

Paria paljasta kohtaa yritetään värittää violetilla ja valkoisella patjarikolla. Tulipahan hankkittua kun tarjouksessa olivat. 

Kotona esikasvatettu ketoneilikka ei päässyt kovinkaan aurinkoiseen paikkaan, vaan perusvirheellisesti estetiikka meni edelle. Ohjeiden mukaan käyttöalue olisi paahteinen paikka reunuksille tai kivikkoon. Nyt mentiin hieman varjoon, mutta huomattavan kiven juurelle. 

Ensimmäiseen eli viime kauteen verrattuna tämä kevät on ollut sekainen. Säätilat pomppivat kuin pingispallo ja tuuli kiertää tonttia niin ettei tiedä onko syksy vai kevät? Herkempi pelkää edelleen yöpakkasia. Kuulun herkempään porukkaan, ihan vaan senkin vuoksi, että edes lintuja ei ole kunnolla näkynyt. Kirjosieppokin vaan kurkistelee pönttöön. Linnuille sopivia pörriäisiä ei lentele.  Talipalloja laitellaa puuhun ja hyvin tuntuvat menevän. Perhosia ei näy. Jostainhan sen on kielittävä. Ei kevät ole vielä niin pitkällä, että olisi kestolämmintä. Kaupungissakin västäräkki on vielä kortilla, niin kortilla, ettei sitä ole näkynyt. 

Muurahaiset työn touhussa

Vuosi sitten päivälleen tänään kun kaivelin maata, tuli punarinta kärkkymään maan matosia. Nyt punarinta on vilahtanut vain kerran kiikarin silmässä. Piilossa sekin pysyttelee. 

Jälleen kerran tulee säätiedotuksia tulkittua niin, että alkava viikko olisi oikeasti otollinen kunnon puutarhakevään alulle. Tarkoitan tällä sitä, että saisi olla huoleton kasvien selviytymisen puolesta. Saisi surutta istuttaa ja kastella - viettää normaalia olotilaa, eikä jatkuvasti tarkkailla. Kokemattomuus vielä nostaa päätään. Ensimmäiseen kauteen suurin ja merkittävä ero on se, että esim. kasvimaan penkit ovat suht valmiit. Rikat saa helposti napsittua ja maan nopeasti muokattua. Viime vuonna kaikki oli vielä pelkkää nurmipeltoa. Nyt olo on sen puolesta huoleton. 

Varovainen kirjosieppo

Muuten puutarha touhua sivuavaa toimintaa on vielä paljon, mm. pihavaraston korjaaminen, pienen aidan teko, lipputangon teko jne... Kaikkea mukavaa, kun vain poimii tekemisen ajankäytön ja viitseliäisyyden mukaan. Sama koskee kukkapuolta. 

Tilanne näyttää siis mukavalta - en sano hyvältä, sillä se kukkaloisto on vielä kokematta. Otan suuren paperin esille ja piirrän tontin rajat. Sen jälkeen pähkäilemällä piirrän karttaa aarteista joita on sinne tänne istuttanut. Kaikkea ei tietenkään muista, kun ei kaikkea ole tullut ylös laitettua. Nyt on viimeinen hetki tehdä kartta. Siinä menee tämä ilta mukavasti!