maanantai 18. toukokuuta 2015

Viikon verran myöhässä

Padan ainekset odottavat lämmön nousua
Nyt menetettiin osa harjaneilikoista. Kiroan nuo muoviset esikasvatushärpäkkeet! Oppiminen tapahtuu virheiden kautta. Vuorokausi liian pitkään ilman vettä kostautui ja osa neilikoista kuivui. Oma virhe se oli, mutta olo helpottuu kun saan syyllisen jostain muualta. Onneksi en ostanut rekkalastillista tuota muovikrääsää. 

Taas kun silmäilee ulos tummaa pintaa vasten, huomaa sumuisen sateen täyttävän ilman. Vaikea siis uskoa, että saan kuvatettua mitään tällä ilmalla. Aivopesu on siis jo tapahtumassa - tarkoitan kirjallisesti, sillä usko ja luotto normaaliseen kevääseen on mennyt. Auringosta tai lämmöstä ei tukea saa. Kattila kiehuu, vaikka kevät tai millä nimellä sitä kutsuukaan, on vasta n. viikon myöhässä. Näin olen laskenut.

Ruusukaali kaunistaa esikasvatus areenaa
Vuosi sitten 12. pvä laitettiin perunat maahan. Nyt (18 pvä) ei ole maata edes muokattu! No, hieman annan siimaa herkkähipiäiselle ja anteeksi, sillä flunssa kaatoi kasvimiehen viikonlopuksi, eikä ollut mitään järkeä lähteä rasittamaan sydäntä pellon kupeeseen. Sille tielle olisi ukko parka jäänyt. Kaupungin puutarhuri vinkkasi lehtijutussa, että he tekevät kukkaistutukset kaupunkikuvaan vasta kesäkuun 10. pvä. Ja uutiset tiesivät kertoa, että perunan istutus on 1½ viikkoa jäljessä. Siihen nojaten harrastelija ja keltanokka on toistaiseksi jalat kuivina. Eli ei tässä hätää. Mutta miksi joudun toistamaan sitä?

Ruokaisat esikasvatus kasvit koputtavat jo pienen akvaarion seinää ja lisäävät painetta. Onko niillä olot liian hyvät, sillä en pysty tarjoamaan kummoistakaan maaperää kun istutus maahan on kyseessä. Iloa ovat joka tapauksessa tuoneet, sillä niiden olomuoto, ulkonäkö on kuin  parhaastakin tieteiselokuvasta! Esim. pensaspapu, joka taistelee multanokareen kanssa tai avomaan kurkun lehdet, jotka ovat pinnanmuodoltaan kuin taistelualusten kyljet. Sokerimaissin piikikäs verso ottaa signaalit vastaan ja ruusukaali..no, on vain muuten hieno! 

Pensaspapu on taistellut tiensä
mullan lävitse
Ensin kelit ja sitten flunssa jarruttelevat. Kohtaloko näitä merkkejä heittelee? Usein asioille löytyy jälkikäteen merkitys ja tarkoitus ja näin uskon tässäkin tilanteessa käyvän. Mikäli istutuksia olisi tehty viikko sitten, olisi niiden pitänyt pärjätä kahdesta pakkasyöstä. Kyllä, kahtena yönä oli pakkasta enemmän kuin aste. Toki jotain on jo maahan laitettu, mutta onneksi ovat aavistuksen korkeammalla tai padassa. Onni olkoon niiden matkassa. Esikasvatuksen ripeydellä voi vielä hieman huijata lämmön odottelua. Nyt pelataan kovat piipussa ja terotellaan kuokan kylkeä. Kohta on välineillä käyttöä, näin uskon!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti