Arkikesän realismia

Samaan aikaan kun nauroin kustannus Mäkelän kirjan oivallista nimeä;  Apua, meillä on puutarha -  samaan aikaan nousi pakastepullan pala pikkuhiljaa kurkkua ylös! Kuinka oivallinen nimi! Huudahdukseen sisältyy selkeästi riemu, mutta samalla siihen sisältyy se vasta-alkajan paniikki, johon väistämättä törmää ja se nosti tuota pakastekanelia ylöspäin. Ei tämä toinen vuosi ole yhtään sen helpompi. Nyt tietää, että jokin voi ja todennäköisesti meneekin jossain vaiheessa pieleen. Pieleen ja pieleen; senkin voi tulkita eri tavalla, mutta se on varma, että jännitys vain lisääntyy näin loppukesän ja kukoistuksen korvilla. 

Padan kukkaloistoa

Pieleen meni päivänkakkaran kohdalla, sillä sitä on tullut liikaa. Lopulta se taittuessaan ja kaatuessaan muuttuu rumaksi, joka makaa kuin puolikuollut ojassa. Samalla se vie kasvualustaa heikommilta. Näivettää. Päivänkakkara on kaunis, kun se pysyy ruoto suorana, mutta kaatuessaan ikävä. Ketoniityssä on paljohkon kakkaraa ja sen voisi varmaan niittää, mutta ketoniityssä on muitakin kasveja, joiden niitosta ei ole hajuakaan. En halua olla kirjaimellinen viikatemies, mutta sen olen päättänyt, että karsin kakkara-osioita ja "hapetan" muita kasveja. Pientä tukea luonnolle, joka yrittää tahdikkaasti hoitaa tonttia.

Uutta nurmea tulemaan

Mukava kokeilu oli heittää muutama ruohonsiemen parille paljaalle kohdalle; lähinnä riisutun aroniapensaan juurelle. Paketti lupasi nopeaa kasvua. Toinen nurmikon parannus ajatus ei ihan ole toteutunut; pohdin, täyttäisikö nurmikon ajojäte, nurmikolla olevia kuoppia, eli tulisiko nurmikko ajan kanssa tasaisemmaksi. Ei tule. Ei oikaisuja, vaan kyllä se täytyy itse taputtaa mikäli priimaa haluaa. No, ei tässä priiman päälle, mutta olisi edes suurimmat kuopat hieman tasoittuneet.

Tämän kauden viimeisen esikasvatuksen tuloksen, Jaloritarinkannuksen taimet laitoin maahan ja multiin. Yritin olla tarkka ja tehdä hyvää työtä. "Järkeilin" penkin seinän vierustalle, johon saa helposti tukea tarvittaessa, kivesin reunuksen ja laitoin mukavan multapedin. Kastelin ja siunasin vähintäänkin ajatuksella. Pyrin jopa istutuksen ajoittamaan niin, että saavat vankistua ja totutella uuteen alustaan edes hetkellisessä auringon paisteessa, ettei sade tule ja heti lyö raskaita pisaroita niskaan. Siementen kylvö esikasvatuslaatikoihin ei mennyt aivan toivotun aikaisessa vaiheessa, joten jos jotain kitumista esiintyy, niin vika löytynee sieltä. Eli tämäkin kasvi lähti maailmalle leivällä ilman rasvaa. Onnea!

Halpa harso helpottaa maissin tuloa

Jänisten ja pupujen vuoksi olemme pitäneet joidenkin kasvisten kohdalla harsoja koko ajan. Nyt mm. maissi puskee itse harson lävitse.  Harson pitäminen on ollut hyvä idea, sillä kasvu näyttää olevan melko hyvää. Harso sinänsä on luokatonta materiaalia, aivan haperoa, hajoaa käsiin. Sinänsä outoa, sillä siinä ei yhtään liikkuvaa osaa. Tarkoitan sitä, ettei halpamarketeista kannata ostaa yhtään esinettä, jossa on yksikin liikkuva osa. En uskonut harson kohdalla asian olevan näin. Nyt tiedän - se oli viimeinen halpamarket harso jonka ostin!

Esikasvatetut auringonkukat eivät edes kilpaile auringonkukan kanssa, jonka siemen on laitettu suoraa kasvupaikalle. Ainoastaan tämä kasvupaikalle istutettu auringonkukka kukkinee tänä kesänä, sen verran topakka varsi siinä on ja tarkalla silmällä katsottuna seuraava vaihe kasvussa on itse keltaisen kukan tuleminen. 

Marjapuskien notkuminen kertoo kesän taittumisesta elonkorjuun vaiheeseen. Viimeisiä viime kauden kiisseleitä syödään parasta aikaa ja on hetki käsillä, jolloin pakkanen pakataan uusilla marjoilla. Tälle syksylle lienee tiedossa mehutalkoot. Omenoita tulee vain muutama, sen verran että huomaa puun olevan omenapuu. Harmi, sillä nyt olisi ollut omenoille käyttöä.Perunat antavat vielä odotuttaa. Ei haittaa, kauppiaan hoitamat kesäperunat ovat vielä vallan maukkaita! Näillä eväillä katse tulevassa!