Ei niinkään ruoho, vaan rikkaruoho näyttää tykkäävän kasvaa. Voikukkia tarkkailen myös, etteivät pääse siemenvaiheeseen sopivaa tuulta odottamaan. Kitkemistä siis sekin. Mutta onko voikukka rikkakasvi? Kukkanahan se on melko kaunis ja raikas, pöriläiset tykkäävät ja salaatintekijät. Vähemmän siinä lopulta taitaa rikkaa olla kuin "hyötyä". Itse panostan kuitenkin muuhun kuin voikukkaketoon.
Olinkin jo unohtanut kuinka mukava on vasta-ajettu nurmi. Tuoksu on raikas ja esim. autolla ajaessa se välillä viivähtää ikkunan ollessa raolla. Herää aistit. Mmm, vastakaadettua nurmea... Tietysti ajettu nurmi myös näyttää mukavalta, vaikka kuinka luonnonmukaisesta pihasta puhuu. Puolustukseksi täytyy todeta, ettei rikkaruohoinen piha aivan täytä luonnonmukaisen pihan tunnusmerkkejä minulle. Voisin enemmän puhua hallitusta kaaoksesta, jota tavoittelen.
Sen verran iso on piha, ettei yhdellä ajolla koko aluetta saa kaadettua. Juomataukoa huutaa keho ja samalla saa norona virtaavan hien tyrehtymään. Mukavaa kun saa rehellisesti hikoilla! Pyrin väistelemään pihan pintaan ilmestyneitä kukkia sen mukaan kun vain osaan. Sama koskee sammakoita. Kaksi ehti koneen alta pois; toivottavasti siinä oli pihan kaikki sammakot. Tästä jalkapallokentästä nautitaan muutama päivä ja sitten on taas sama näytelmä edessä. Ensi kerralla voisinkin leikkiä länkkäriä ja ratsastaa ruohonleikkurilla auringonlaskuun. Tuskin kuitenkaan laitan stetsonia päähän. Lierihattu riittää.
Nihkeä alppiruusu |
Jasmikkeen taimi |
Myyrän torjunta valkosipulilla |
Uudet auringonkukan siemenet lykättiin vielä maahan, tietämättä yhtään ehtivätkö tai pystyvätkö kasvamaan vielä. Ensimmäiset siemenet taisi kärsiä kylmästä ja/tai kuivasta. Niistä ei alkuja ole näkynyt vaikka kuinka tarkasti olemme tihrustaneet. Samaa olen katsellut murattien perään, jotka tuntuvat kasvavan kovinkin verkkaisesti. Vihreys lienee kuitenkin hereillä olon todiste. Onhan tässä toki aikaa, ensimmäistä kesää vasta mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti