07.06.2014 - Kypsä alppiruusu -

Kypsä alppiruusu

Alppiruusu lienee kypsä - ja kohta lienee kukinta jo ohi. Se meni nopeasti kuin pikajuna lakkautetun seisakkeen ohi. Kukka on yllättävän räjähtäneen näköinen - suuri hidastettu räjähdys. Mistään ei saa kiinni. Täytyy ensi kerralla paremmalla ajalla tarkastella lähemmin, työntää nenä kiinni ja ihmetellä niitä kaikkia sinkoilevia kukan osia. Alemmilla oksilla on vielä nuppujakin jäljellä, joten kyllä siitä iloa riittää. Kunhan vain ehtii kyytiin.

Tukikeppejä

Sain pariin marjapensaaseen hieman tukikeppejä, jotta alimmat maata viistovat oksat saa kuivemmaksi ja pensaan alaosaan tuulen tuiverruksen. Samalla voi nokkospuskien alkuja ja rikkoja kaivaa pois. Mukavasti tuntuvat jo selvästi vanhat pensaat tekevän marjoja. Osa oksista ovat miltei mätiä, mutta antaa niiden vielä olla, kun ovat marjankin laittaneet alulle. Täytyykin tehdä pakastimeen tilaa ja etsiä mehun valmistus vinkkejä. Ei ole oman puskan mehua voittanutta.

Hernettä tulossa

Nyt oli parissa päivässä selkeästi kasvua tapahtunut. Perunat tulevat niin reippaasti, että usko kattilantäytteestä on vahva. Herneet kasvavat ja kedossa tapahtuu jotain selkeää vihertymistä. Sitä tässä vaan ihmettelee, milloin ne kukat, perennat sun muut, mahtavat venähtää, kun tämän hetken varret ovat varsin lyhyitä!? Paniikki. Milloin oikein yksivuotiset kukat antavat merkkiä tulemisestaan!? Tiedän tai luulen tietäväni, että kukinnan aika on vasta heinä-elokuussa, mutta sehän aika on jo nurkan takana. Edes päivänkakkaran puskisi maailmaan - edes yhden. 

Hipaus kesän
makua

Metsämansikkaa tulee saunan rappujen juurelle, mutta niin vähän ettei siitä edes heinänkorteeseen ole. Kielenpäätä ehkä hieman kostuttaa. Hipaus kesän mausta. Onhan sekin. Mansikka-amppelit ovat 10 euron luokkaa ja varmuus sadosta on hakusessa. Täytyy vielä pohtia, jos siihen panostaisi. Pari kaunista oksaa nököttää tyhjillään. 

  

Tällä kertaa painin tekemättömyyden tuskan kanssa. Saunaa lämmittäessä meni kaikki aika, eikä ehtinyt esim. kedon rikkoja kitkemään. Nyt omatunto kolkuttaa, mutta toisella ollalla lyllertää laiskamato ja kuiskii, että on lupa välillä rentoutuakin. Niinhän se on, mutta silti jäi hampaankoloon saamattomuus. Tukikepit oli kuitenkin päivän ensisijainen tehtävä ja sen sain tehtyä. Kiireellä ei ketoon auta sännätäkkään, sillä nyt täytyy olla silmä tarkkana, mitä sieltä nyppii pois. Ensi kerran sää täytyy olla poutainen, ettei sen puolesta mene se kitkeminen itkemiseksi. Ei tästä päivästä kuitenkaan noin vain yli pääse. Ei mahda.

Ketoa