Lämpö herätteli

Ketoneilikka aloittelee kukintaa

Heti kun saatiin hieman lämpöisempiä ajanjaksoja alkoi tapahtumaan! Silmin nähden ja korvakuulolla kasvit ja eläimet riekkuivat iloisesti sinne tänne.

 Ketoneilikka piti kukkansa visusti piilossa, mutta kun hieman lämmitti ilmaa ja höpötteli mukavia alkoi pieniä punaisia kukkia avautumaan vähintäänkin joka toiseen varteen ja lopulta koko kasvue oli pää punaisena. Hieman samaa pataa porisi keltasauramo, joka palkitsi katsojansa lämpöisellä kelillä kauniin keltaisella, mutta hennolla kukalla.

Sinirinta laivue lähtövalmis

Ja kolmas menestystarina vielä perään eli pensasjasmike teki myös avaamistempun ilmojen lämmettyä. Edellispäivänä oli vielä nuppua, mutta lämpö laukaisi kukinnon ja sitä myöten toistaiseksi vielä hennon tuoksun. Pensasjasmike lienee varmentanut sen, että se ylipäätään on lähtenyt kasvupaikalla viihtymään. Hieno juttu! 

Linnunpöntössä oli myös kuhinaa kun sinirinta emo sai tehdä ruuanhaku retkiä pienten päiden piipittäessä nälkäänsä. Emon lähdettyä pöntöstä tuli reikään saman tien naama zirputtamaan; liekö ollut nälkä sittenkään vai halu lähteä kokeilemaan uusia siipiä, sillä pönttö oli hiljentynyt kahden pvän päästä. Toivottavasti laivue saatiin hyvin matkaan. Onnea elämään!

Komea kujenmiekka

Taannoin kun parjasin kurjenmiekkaa, kuinka se on varsinkin vasta nuppuvaiheessa kaunis, niin sekin leväytti korean kukinnon ilta-aurinkoa vasten ja sai perumaan kaupunkilaistollon puheet. Paljon hienoja värejä, monimutkaisessa asetelmassa. Jopa ikänäön vaivaamakin se näkee!

Päivänkakkaraa on tullut runsaasti, jopa hieman liikaa. Kakkaraa on kahta koulukuntaa; niitä jotka pysyvät pystyssä ja niitä jotka eivät. Osa on kurjasti laonnut maan myötäisesti. Laoenneet sijaitsevat eri penkissä eli olisiko jonkun kurkoitustaistelun tuoksinnassa kasvaneet sen verran kieroon, eikä varsi sitten kestä koko kukan painoa. Päivänkakkaran kukka on muuten yksinkertaisen tyylikäs, särmikäs.

Leppäkertun päiväkeinu

Siinä kun samalla konttaili, ihmetteli ja kuvaili kasveja, sai huomata että leppäkerttuja oli ilahduttavan runsaasti liikkeellä. Pörriäinen mikä pörriäinen - eikös se ole hyvä juttu vai narskutteleeko ne joitain lanttuja tai porkkanoita. Joitakin vuosia kavereiden kanssa ihmeteltiin oikein porukalla ja tekstiviestein, kun leppäkerttuja ei ollut näkynyt ollenkaan. Nyt on siis toisin. Siinä se taiteili heinän korren varrella ja keinui jonkin tovin. 

Malttamattomuus katkesi siihen kun luin viime vuoden päiväkirjasta, että kehäkukat tekevät tuloaan. Niin ne tekevät nytkin, mutta ovat kyllä viime vuotta aiemmin liikkeellä, mutta kukintaa saa kuitenkin vielä odottaa. No, naapurin puolella on varmaan jo kehäkukat lakastuneet, mutta ei tässä naapurin tontteja muutenkaan katsella. Oma maa mustikka ja jo uutisissakin sanottiin että mustikkasato on tänä vuonna hyvä, joten ei niiden kukkien ja muiden juttujen kanssa ole mitään hätää. Kaikki aikanaan. Vielä kun kaikkialla tapahtuu selkeää editymistä koko ajan.

Kesäilta

Viimeisimpänä tälle pyrähdysetapille ehti vielä tulikellukka, joka ilahdutti kauniin oranssilla kukalla. Istutuspaikkakin lienee onnistunut, kun näin nopeasti köyhässä maassa innostui kukkia näyttämään. Perinnepiha.fi tietää infota, että lyhyttä kukinta-aikaa voi pidentää nyppimällä kuihtuvia kukkia pois ja että kasvia lisätään jakamalla kukinnan jälkeen tai sitten siemenistä kevään koittaessa. Kiitos tiedoista!

Vielä kun jaksaisi ja muistaisi hieman onkia tietoja jo istutetuista kasveista hyvissä ajoin, ennenkuin alkaa tapahtumaan asioita joita pitää ottaa eri kasvien kohdilla huomioon. Tellukasta kuivat pois, ruusukaalia pätkitään jne... Sadepäivien iloja vai stressiloman syy? Hyvä että tapahtumia riittää, ettei viherpiipero ehdi sammaloitua! Näillä jaksaa taas porskuttaa seuraavaan kukintaan. Kukahan seuraavaksi!?